Marco Bjurström: Yhteinen haave Peter-rakkaan kanssa
60 vuotta täyttävä Marco Bjurström on tehnyt monipuolisen uran viihdealalla. Hänen suurin saavutuksensa ei kuitenkaan näy televisiossa vaan arki-iltoina tanssisalilla.
Oikea paikka, oikea aika, pelottomuus ja potentiaalikakkulat. Neljästä ainesosasta syntyy elämänasenne, jota Marco Bjurström kutsuu myönteiseksi realismiksi. Sillä hän on elämässä pärjännyt.
Katso video: Marco kertoo, millaista oli tehdä TTK:ta:
Joskus joku on tosin sanonut Bjurströmille, että helppoahan tällä on, kun on kuuden laudaturin ylioppilas. Mutta ei kyse ole siitä, kuinka lukiossa sujui.
– Luottavaisuus ja avoimuus maailmaa kohtaan ovat johtaneet siihen, etten ole pelännyt. Ja kun ei pelkää, asiat ovat paljon helpompia.
Rohkea Bjurström ei mielestään ole. Rohkea voi olla vain, jos ensin pelottaa.
Oikea aika ja paikka voivat olla täyttä sattumaa, mutta niiden hyödyntäminen edellyttää kykyä ja halua havaita tilaisuuksia ympärillään. Kun Bjurström teki Radio Novalle Tehtävä Telluksella -ohjelmaa, eräs vieras kysäisi häneltä, onko hän syntynyt potentiaalikakkulat silmillään, koska hän näkee mahdollisuuksia eikä mahdottomuuksia.
Bjurström ei ajattele syntyneensä kakkuloiden kanssa.
– Olen oppinut laittamaan ne silmilleni.
Tanssia ja televisiota
Kun mahdollisuuksille on ollut avoin, niitä on myös tullut vastaan. Jo 21-vuotiaana Bjurström oli perustamassa StepUp-showtuotantoyhtiötä, joka myöhemmin laajeni tanssikouluksi. Yhtiön perustaminenkin lähti liikkeelle oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemisesta: Aira Samulin tarvitsi esiintyjiä, ja nuoret tanssikoululaiset olivat valmiita tarttumaan toimeen.
Kun lambadasta tuli jättihitti vuonna 1989, Bjurström kiersi firmojen pikkujouluja opettamassa sitä. Kun risteilyaluksilla alettiin panostaa viihteeseen, StepUp teki suuria showtuotantoja.
Vuosikymmenien aikana Bjurström on ohjannut, kouluttanut, juontanut, tanssinut, opettanut ja tuomaroinut. Suurelle yleisölle hänestä tuli tuttu BumtsiBum!-musiikkiohjelman energisenä ja iloisena juontajana. Hän kokee olevansa onnekas siinä, että elämä julkisuudessa alkoi aikana ennen sosiaalista mediaa, sillä tuolloin julkkisten elämää riepoteltiin vähemmän.
BumtsiBumin alkaessa sähköpostikin oli uusi asia. Ohjelmaan tuli 20 000 sähköpostiviestiä, suurin osa Bjurströmille osoitettuja. Maikkarin toimituksessa ne tulostettiin ja tuotiin sitten hänelle.
– Viestit olivat vain kivoja, iloisia ja ihania, ei mitään törkyä. Vähän oli kritiikkiäkin, mutta se kohdistui aina siihen, että olin lähettäjän mielestä kisassa joko Seppo Hovin tai Esa Niemisen puolella.
Puolitoista vuotta vierähti myös Nelosen uutisten uutisankkurina. Se on yksi harvoista episodeista Bjurströmin uralla, joka olisi voinut jälkikäteen ajateltuna jäädä kokonaan väliin.
– Kyllä siitäkin jotain oppi, mutta en lähtisi siihen uudestaan. Se, että huonot uutiset aina voittavat hyvät, ei minun sielulleni oikein sopinut.
Kiire on mielentila
Monista näkyvistä pesteistään huolimatta Bjurströmin uran suurin ylpeydenaihe on arkisempi. Tanssinopettajana hän on saanut aikuisia ihmisiä innostumaan tanssimisesta ja nauttimaan liikunnasta. Osa oppilaista on tanssinut hänen opastuksessaan jo neljällä vuosikymmenellä.
– Se on elämäntöistäni kansanterveydellisesti merkittävin. Olen ylpeä siitä, miten moni ihminen pidentää työuraansa, parantaa elämänlaatuaan, löytää uusia ystäviä ja pääsee luomaan uutta.
Vaikka Bjurström on virallisesti ollut jo pari vuotta osa-aikaeläkkeellä, projekteja piisaa. Bjurström on muun muassa ohjaajana Vaasan kaupunginteatterissa syyskuussa ensi-iltansa saavassa, Kaija Koon elämästä kertovassa Tinakenkätyttö-musikaalissa.
Tavoitteena on, että lähitulevaisuudessa hän malttaisi ottaa vähän kevyemmin ja täyttää kalenteria vähemmän. Se on yhteinen haave puoliso Peter Pihlströmin kanssa.
Sitten kun- tai mutta kun -elämää Bjurström ei halua elää. Elämän rajallisuus on tullut tutuksi: Bjurströmin veli Janek Bjurström kuoli aggressiiviseen syöpään 49-vuotiaana, ja muitakin itseään nuorempia läheisiä Bjurström on ollut hautaamassa.
Mutta ei Bjurström nytkään koe olevansa työllä uuvutettu. Hän välttää sanaa kiire, koska se on hänen mielestään enemmän mielentila kuin tosiasia.
– Olen hirveän hyvä priorisoimaan. Sen olen elämässäni oppinut, että maailman pyöriminen ei ole minusta kiinni. Vaikka jotain jäisi tekemättä, universumi kyllä jatkaa laajenemistaan, jos fyysikot kerran niin sanovat.
Ja isossa kuvassa – eli maailman pyörteissä – moni pikkujuttu on Bjurströmin sanoin ihan "höröplöijää". Sitä paitsi moni asia on mennyt myös parempaan suuntaan.
Yksi asia Bjurströmiä tosin ahdistaa niin, että kyyneleet nousevat silmiin. Sen seuraukset hän näkee saaristossa liikkuessaan selvästi.
– Ympäristön suhteen me ihmiset olemme kyllä mokanneet.