Maija-Liisa Peuhu lataa suorat sanat fanitapaamisista ja Salkkareista

Supersuosittu näyttelijä kertoo poikkeuksellisesti uudesta elämänvaiheestaan.
Salatut elämät -sarjan kautta aikain suosituin näyttelijä Maija-Liisa Peuhu on nyt viihtynyt jo yli kaksi vuotta eläkkeellä. Pieniä rooleja telkkariin on edelleen tulossa, mutta elämän pääpaino on nyt kotioloissa.
Maija-Liisa ja puolisonsa, Helsingin Sanomien ja Turun Sanomien entinen päätoimittaja, Keijo K. Kulha, 87, ovat asuneet Helsingin Laajasalossa vuodesta 1992. Ennen muuttoa Maija-Liisa kipaisi tarkastelemaan omin lupinensa kiinnostavaa asuntoa sivuovesta, kuin Salkkari-hahmonsa Ulla Taalasmaa konsanaan.

Kodissa on helppo liikkua, mutta viimeiset vuodet ovat vanhenemisen myötä muuttuneet. Arki on verkkaisempaa ja siinä on vakaviakin elementtejä, joita Maija-Liisa ei halua avata sen enempää. Nyt elämää eletään pääasiassa kotioloissa.
– Vaan en minä minnekään haluaisikaan! Olen matkustanut aikanani ihan kauheasti ja nyt ahmin vain matkailulehtiä. Tykkään myös reseptikirjoista. Niistä on kiva huomata, että noinkin voisi kokkailla, jos jaksaisi, Maija-Liisa listaa.
Kuntosalille meno on Maija-Liisan mietteissä, mutta toistaiseksi intoa ei ole riittänyt, vaikka hyödyt ovat tiedossa. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.
– Täältä lähden jatkossakin lähikauppaan, vaikka sitten Keijon rollaattorilla! En minä vanhainkotipaikkoja ole katsonut kuin huumorilla, Maija-Liisa huudahtaa.
Kaikki tunnistavat
Missä Maija-Liisa ikinä liikkuukin, hänet tunnistetaan edelleen Salkkarit-roolistaan. Itse hän muistelee lämmöllä teatteritöitään Kansallisteatterista lähtien, eikä hän kaivannut koskaan julkisuuteen. Sarjahahmon suosio muutti kaiken.

– Eikä minulla olisi muuten yhtään niin paljon ystäviä! Ihmiset tulevat ja kertovat kaiken itsestään ja sitten minä kerron kaiken. Eikä kumpikaan osapuoli tee muistiinpanoja, Maija-Liisa kuvailee kohtaamisia.
Salattuja elämiä ei silti ole ikävä.
– Olin jo ihan liian vanha siihen porukkaan. Oli oikea aika lähteä.
Itse sarjaa Maija-Liisa ei katso lainkaan.
– No en kai, siihenhän meni jo elämästä 25 vuotta!