Maija-Liisa Peuhu avoimena arjesta leskenä
Heinäkuun alussa täyteen tuleva vuosi leskenä on ollut pitkä matka entiselle Salkkarit-tähdelle.
Salatut elämät -sarjassa kansaa vuosikymmenet Ulla Taalasmaan roolissa riemastuttanut Maija-Liisa Peuhu, 84, tekee jotain sellaista, johon vielä vuosi sitten ei ollut välttämättä aikaa. Kirjan lukeminen oman pihan rauhassa ilman häiriötekijöitä on nyt mahdollista. Nyt Maija-Liisan tärkein tehtävä on omasta itsestä huolehtiminen. Maija-Liisaa mietityttää myös jatko omassa kodissa. Monen lesken tapaan kulut saattavat käydä ylivoimaisiksi myös Maija-Liisalle.
Arkistovideolla Maija-Liisa pohtii ikääntymistä vuonna 2021
Heinäkuussa aviomiehensä, pitkän linjan toimittajan ja päätoimittajan, Keijo K. Kulhan menettänyt Maija-Liisa hoiti miestään pitkään kotona.
Maija-Liisaa tarvittiin arjen pyörittämisessä ja sitten koitti epätodellinen hetki, pitkän liiton loppu, Keijon nukuttua pois. Maija-Liisa ennusti tuolloin pitkää toipumisaikaa.
– Silloin ensiksi ajattelin, että ei tästä tule mitään. Kyllä se sitten on kuitenkin niin, että kaikki sujuu aikanaan, Maija-Liisa miettii nyt.
Menetyksien ikäkausi
Harmillinen totuus on se, että nykyisessä elämänvaiheessa menetykset ovat pysyvä osa arkea ja sen kanssa on vain elettävä. Maija-Liisa ja Keijo olivat tahoillaan kovia tekemään pitkää päivää töissä ja aktiivireissaajia niin mökillä Virossa kuin muilla matkoilla ja laajan ystäväpiirin kanssa.
Nyt moni asia on muuttunut ja Maija-Liisa myöntää ettei enää edes halua ajaa pitkiä matkoja. Toisin oli aiemmin, kun pariskunta reissasi tutulla ystäväporukalla tasaisesti.
– No kun minä olen 84-vuotias ja Keijo oli 88, niin se on selvä, että ystäväpiiri on harventunut ja muuttunut. Moni on kuollut tai huonossa kunnossa, Maija-Liisa toteaa valitettavan faktan.
Lunastuksen paikka
Perhettä löytyy ympäriltä, mutta lapsiperheet ovat kiireisiä, kuinkas muutenkaan. Pojan ja perheen kanssa kohdattiin kuitenkin äitienpäivänä ja onneksi taloyhtiössä on reippaita kävelijöitä, jotka pyytävät mukaan kun kaupassakin pitää käydä.
– Kun on sitä pakko joskus kotoa poistuakin! Mutta selvähän se on, että nuorilla on kiire, kun on lapset ja heidän harrastuksensa. Minun tehtävä on nyt lunastaa itselleni tämäkin elämänvaihe, kuten ne muut aiemmin, Maija-Liisa kuvaa tilannettaan.
Aikaisempia lunastuksen paikkoja ovat olleet niin ura kuin perheen perustaminen. Molempien arjen haasteiden kanssa.
– Ja nyt sitten olen yhtäkkiä yksin!
Löytyykö intohimo vielä?
Maija-Liisan mielessä on aikaisempina vuosina ollut muun muassa oman satukirjaprojektin jatkaminen. Myös näyttellijän työlle keskeinen kiinnostus elämään ja ihmisiin on ollut keskeinen osa mielenmaisemaa. Muutama vuosi sitten Maija-Liisa pohti myös kuolemaa Seiskan haastattelussa.
– Ei kuolemassa ole mitään pelättävää! Sehän on yhtä luonnollista kuin syntymä. Ainoa ikävä asia siinä on se, että sitten en enää pääse kommentoimaan koko ajan joka asiaan, Maija-Liisa tiivisti Seiskalle 2024.
Surutyön jälkeisessä elämässä joku on muuttunut.
– En enää koe sellaista intohimoa, että lähtisin tekemään jotain projektia. Kun otan kynän käteen, ei sieltä tule sellaista jälkeä kun pitäisi, Maija-Liisa kritisoi itseään.
– Ei tämä ole sen kummempaa - huonoa tai hyvää. Paljon olen vain ja mietiskelen.
Yksi reissu jaksaa sentään vielä innostaa.
– Jos vain saan kuljettajan, niin loppukesästä lähden katsomaan Salkkari-porukan kesäteatteria!
