Lotta Hintsa: "Sebastiania saa hävetä kaupassa!"
Lotan isä Aki Hintsa menehtyi kymmenen vuotta sitten haimasyöpään.
Ex-missi ja vuorikiipeilijä Lotta Hintsa, 38, saapui torstaina (17.9.) Roosa Nauha -kampanjan lanseeraustilaisuuteen Helsingin Musiikkitalolle yhdessä puolisonsa Sebastian Rejmanin, 48, ja heidän lapsensa kanssa.
Haastattelussa vuoden 2025 Roosa Nauhan suunnittelija Katja Ståhl:
Lotta on paikalla kunnioittamassa isänsä Aki Hintsan muistoa. Aki Hintsa menehtyi vuoden 2016 marraskuussa laajalle levinneeseen haimasyöpään.
– Kuolemasta on nyt 10 vuotta. Seurasin isän kamppailua sairauden kanssa yli vuoden. Meillä se päättyi valitettavasti huonosti, mutta lähipiiristä löytyy onneksi myös selviytymistarinoita, Lotta kertoo ja kiittää tästä Suomen hyvää terveydenhuoltoa.
– Sen takia olemme täällä tänään. Tälle jos jollekin pitää löytää aikaa.
Sebastian Rejman komppaa, että ruuhkavuosienkin keskellä tämä on tapahtuma, jota perhe ei halua ohittaa.
Isä ja Sebastian olisivat tulleet juttuun
Isä on ollut lähestyvän kuolinpäivän myötä erityisesti Lotan mielessä. Myös Aki Hintsan syntymäpäivä on vienyt ajatuksia isään. 11. syyskuuta Aki olisi täyttänyt 68 vuotta.
– Myös oman lapsen syntymän myötä on tullut haikeus siitä, että olisi ollut ihanaa jakaa tämä kaikki isän kanssa.
Lotta tietää, että isä olisi ottanut hänen nykyisen Sebastian-puolisonsa ilolla vastaan.
– Isä ja Sebu olisivat tulleet ihan järjettömän hyvin toimeen keskenään. Välillä mietin, että onko tässä tullut valittua isänsä kaltainen puoliso. Samoja piirteitä on aika paljon, Lotta pyörittelee hymyillen päätään.
– Ihan yhtä paljon saa hävetä kumpaakin kaupassa.
Sebastian vinkkaa huvittuneena, että hänen viljelemänsä isävitsit ovat lähteneen lapsen syntymän myötä lapasesta.
– En jaksa välillä itseänikään, Sebastian nauraa.
Prioriteetit kuntoon
Lotan ja Sebastianin vauva syntyi maailmaan tammikuussa. Aika on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin.
– Vauva on kyllä laittanut ihanalla tavalla prioriteetit kuntoon, Lotta myöntää.
Lotta on omaksunut omaksi lajikseen vuorikiipeilyn. Harrastus on vienyt Lottaa maailmalle myös vauva-arjen keskellä.
– On tärkeää pitää kiinni itselle tärkeistä asioista, mutta kuinka tärkeitä ne sitten loppupeleissä oikeasti ovat. Muut asiat tuntuvat lapsen myötä melko kevyiltä, Lotta kertoo.
Sebastian muistelee Seiskalle aikaa, kun hänestä tuli ensimmäisen kerran isä kymmenen vuotta sitten.
– Olin muisteeksi noin 37-vuotias kun poikani syntyi. Olin ehtinyt touhuamaan kaikenlaista. Oli kuitenkin iso hetki tajuta, että huomion oli jo aikakin siirtyä omasta navasta pois. Se teki ihan hyvää.
Lapsen tulo elämään muutti myös suhtautumista uraan.
– Se toi sellaista perspektiiviä, että aloin rakastamaan omia töitäni vielä enemmän! Kun aikaa oli vähemmän, kaikkeen panosti ihan eri tavalla.
"Huikea ja aurinkoinen tyyppi"
Lotta on saanut keskustelupalstoilla jonkin verran arvostelua siitä, että hän on hypännyt takaisin urheilemisen ja vuorikiipeilyn pariin nopeasti vauvan syntymän jälkeen.
– Lähtökohtaisesti, jos joku on päättänyt, että minä olen väärässä, niin sitten he ovat sitä mieltä loppuun asti, ihan sama mitä minä sanon, Lotta tietää.
Hän onneksi saanut osakseen myös hyvää.
– Hyvä palaute on ollut sitä, että he jotka ovat arponeet ja pelänneet oman tulevaisuutensa puolesta, ovat saaneet hyviä esimerkkejä.
Lotta tietää, että jokaisen vanhemman ja perheen tarina on erilainen. Raskaudet ja synnytykset menevät jokaisella hieman eri tavalla. Myös lapsissa on luonnollisesti eroja.
– Hänhän on ihan huikea ja aurinkoinen tyyppi ja häntä on viety jo nyt ympäri maailmaa, Lotta naureskelee kurkaten rattaissa tuhisevaa pikkuistaan.
– Hän on lentänyt jo neljä kertaa helikopterilla ja minä en ole lentänyt ikinä! Olen ihan vähän kade, Sebastian huomauttaa.
Lupa olla ja tehdä
Lapsen kanssa matkustaminen vaatii Lotan mukaan itseltä paljon ekstra säätöä, mutta joka kerta kaikki on sujunut vähän helpommin.
– Samaan aikaan ymmärrän ihan täysin sen, että se on vähän liikaa. Ja sekin on mielestäni tosi ok, jos haluaa pistää muita asioita vauvan myötä sivuun.
Lotan mukaan asian ytimessä on ajatus siitä, että vanhemmat uskaltaisivat elää juuri oman näköistä elämää, oli se minkälaista tahansa.
– Näytän esimerkkiä siitä, että äidit voivat tehdä myös näin. Pidätän kuitenkin myös oikeuden siihen, että jos joskus haluankin jäädä vain sohvalle vauva kainalossa, niin sekin on ok.