Kotiliesi: Jenni Haukio huolestui
Huomaamaton oma tapa voi tohtori Haukion mukaan olla pahasta perheessä.
Isolla kustantajalla yhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana työskentelevä Jenni Haukio, 48, kirjoittaa Kotilieden kolumnissaan epäilevänsä meidän vaativan teineiltä enemmän kuin mihin itse pystymme. Siinä piilee todellinen vaara, joka kohdistuisi aikuisen sijasta lapseen.
Arkistovideo: Jennin tyylimuutos ratsattiin reilut kaksi vuotta sitten
Jennin tiedetään puuttuneen lukemisen vähenemiseen, ja samalla ruutuajan lisääntyminen on ollut esillä.
Tohtorina Jenni kuitenkin katsoo Kotilieden tekstissään helpon syy-yhteyden esittämisen sijaan syvemmälle ilmiöön.
– Vähemmän puhutaan siitä, miten on aikuisten itsensä ja heidän älypuhelimilla viettämänsä ajan suhteen. (---) Vaadimmeko nuorilta sellaista, mihin emme itsekään kykene, Jenni kysyy.
Ei onnistu käskemällä
Kolumnissaan Jenni esittää suoraan, joskin Mannerheimin lastensuojeluliiton tietoihin vedoten, että aikuisen liiallinen ruutuaika vaikuttaa haitallisesti omiin lapsiin.
Samaan aikaan THL:n ja Opetushallituksen suositusten mukaan alle 13-vuotiaiden pitäisi pysyä tyystin poissa somesta, ja ruutuaikaa nuoremmille, 6–10-vuotiaille, pitäisi suoda enintään tunti päivässä. Sekin lyhyinä jaksoina, Jenni muistuttaa.
Kotiliedessä Jenni ei kuitenkaan jättäisi lapsia yksin ruutu- ja kännyajan vähentämisvaatimusten kanssa.
– Selvitysten mukaan moni nuori yrittää itse rajoittaa verkossa viettämäänsä aikaa siinä kuitenkaan onnistumatta.
Niinpä rajoitussuositusten kanssa pitäisi samalla voimalla tarjota konkreettista apua rajoitusten toteuttamiseen.
Peruuttamalla tulevaisuuteen?
Huoli lukemisen laskusta ja ruutuajan kasvusta ei Jennin kolumnissa ole pelkkää harmittelua, kuten avun tarjoamisen painottaminen osoittaa. Tohtori kuitenkin yllättää jälleen tutkittuun tietoon vedoten.
Kouluissa jo käyttöön otetut kännyrajoitukset ovat – ainakin Jennin Kotiliesi-kolumnin mukaan parhaissa tapauksissa – poistaneet passiivisesti hermostuneet kännytuijottajat kuvasta ja tilalle on tullut keskenään puuhaavia koululaisia.
– Viimeisimmät selvitykset kertovat nuorten omista toiveista palata perinteisten oppivälineiden kuten painettujen kirjojen, kynien ja vihkojen käyttöön, Jenni pohtii koulujen digitalisaatiomuutoksen suunnan kääntymistä.
Hän kirjoittaa, että ainakin se on selvää, että aikuisten tulisi olla läsnä livenä.
– Tämä oivallus aikuisten tulisi välittää jokaiselle lapselle – sekä muistuttaa siitä toisinaan myös itseään.