Korkeasaaren hellyyttävät tulokkaat – Nämä sinun on pakko nähdä!
Eläinten saarella käy alituiseen kuhina, kun uudet pienokaiset opettelevat elämää vanhempiensa johdolla.
Mikäpä olisikaan parempi paikka viettää kesäpäivää kuin legendaarinen Korkeasaaren eläintarha, etenkin kun siellä voi jälleen tänä kesänä bongailla supersuloisia eläinvauvoja?
Tsekkaa myös! Tutut tassut: Martina Aitolehti & Nala:
Manuli
Ensimmäisenä esittelyyn pääsee tämä hellyyttävä Karvisen kaveri, eli manuli. Kyseessä on pieni aasialainen arokissa, joka tunnetaan eristäytyvänä ja omaa rauhaa arvostavana lajina.
Tämän kesän vetonaulat syntyivät toukokuun alussa, ja pentueeseen on kerrottu kuuluvan kaksi tyttöä ja yksi poika.
Nykyisin muutaman kuukauden ikäiset manulivauvat alkoivat kesäkuun aikana liikkua pesän ympäristössä ja heinäkuun taitteessa emo toi ne ulkoilemaan ensimmäistä kertaa.
Aavikkokettu
Myös aavikkokettuaitaus sai täytettä tämän vuoden alussa, kun laumaan syntyi yksi urospentu.
Nämä toiselta nimeltään fennekeiksi kutsutut kaikkein pienimmät koiraeläimet ovat kotoisin Saharan alueelta Pohjois-Afrikasta.
Ne omaavat hellyyttävän nappisilmäisen ulkonäön ja suuret korvat, joitka toimivat lämmön haihduttajina.
Luonnossakin aavikkoketut elävät perheryhminä, joissa vain yksi pari lisääntyy muiden toimiessa auttavina käpälinä.
Lajityypillistä näille Dumbo-korvaisille miniatyyrikoirille on myös, että ne kaivavat maan alle tunneliverkostoja, joissa ne piilottelevat Saharan polttavalta kuumuudelta.
Tunturipöllö
Pohjoisen tundra-alueen majesteettisena lajina tunnettu tunturipöllö kiertää ravinnon perässä luonnossa ympäri pohjoista pallonpuoliskoa.
Korkeasaaressa näitä valkoisia viikinkejä asustelee pysyvästi kaksi: Bianca ja Benji, jotka saavat poikasia suunnilleen joka toinen kevät.
Pöllöparille kuoriutui kesäkuussa yksi poikanen, jonka hoitamisesta Bianca-emo on vastuussa maassa sijaitsevassa pesässä. Benjin tehtäväksi jää pitää vartiota ja hankkia murkinaa perheelleen.
Laajasta elinalueestaan huolimatta laji on luonnossa uhanalainen, ja se on ilmastonmuutoksen seurauksena vaarassa kadota Skandinavian alueelta kokonaan.
Metsäpeura
Seuraavaksi estradille astelee Suomen metsissä jo kivikaudella rymynnyt metsäpeura, joka ummikoilla menee helposti sekaisin poron kanssa.
Kyseessä on Suomen oma peuralaji, jota elää tätä nykyä Suomen lisäksi vain Venäjän Karjalassa.
Näitä sarviveijareita syntyi Korkeasaareen toukokuun aikana vino pino, kun peräti kuusi metsäpeuravasaa aloitti elämänsä Helsingin kupeessa sijaitsevalla saarella.
Miten metsäpeuran sitten erottaa porosta? Metsäpeuralla on kookkaammat sorkat ja pidemmät jalat kuin poroilla. Lisäksi puiden seassa liikkumisen helpottamaksi metsäpeuran sarvet ovat kapeammat kuin poroilla.
Korkeasaaren metsäpeurat ovat mukana tänä vuonna Suomessa alkaneessa lajin suojeluhankkeessa LIFEline4Fennicus, jossa eläintarhoissa syntyneitä metsäpeuroja siirretään vahvistamaan lajin luonnonkantaa.
Kuhertajagaselli
Aasian kuivilta aro- ja aavikkoalueilta kotoisin olevat kuhertajagasellit ovat nimestään huolimatta ujo ja arka laji, jolle annetaan lisääntymisaikaan riittävästi yksityisyyttä, sillä lajin jälkeläiset ovat eläintarhoissa harvinaisia.
Ja tänä keväänä se tuotti tulosta, sillä laumaan syntyi kaksi söpöä vasaa.
Luonnossa kantava naaras erottautuu laumasta synnyttämään 1–2 vasaa hyväksi katsomaansa piilopaikkaan heinikossa, ja käy imettämässä niitä siellä muutaman kerran vuorokaudessa.
Tämä elegantti pienehkö gasellilaji vaeltaa elinalueellaan vuodenaikojen mukaan etsiessään vettä ja laidunnettavia alueita.
Talvisin vähälumisilla alueilla niiden laumat saattavat kasvaa jopa tuhatpäisiksi, mutta lisääntymisajan jälkeen urokset ja naaraat erottuvat omiin pienempiin porukoihin.
Persianlammas
Korkeasaareen syntyi tänä kesänä kolme persianlampaan karitsaa, jotka taatusti sulattavat vierailijoiden sydämet.
Nämä Kaspianmeren ja Himalajan vuoriston väliseltä alueelta kotoisin olevat nelijalkaiset voidaan jakaa useaan alalajiin.
Korkeasaaressa asuvaa pidetään niistä uhanalaisimpana, vaikka kyseinen laji onkin sopeutunut vuoristomaastoon alalajeista parhaiten.
Mitä tulee lajin perhekuvioihin, elävät persianlampaat talvisin isoissa laumoissa pariutuakseen, kunnes keväisin lauma hajoaa pienemmiksi porukoiksi ennen synnyttämistä.
Lastenohjelmista tuttuun tyyliin pässit ottavat syksyisin mittaa toisistaan kilpailussa daameista.
Persianlampaat popsivat ravinnokseen heinää, pensaiden lehtiä ja oksia sekä siemeniä. Se itse kuuluu lumileopardin saaliseläimiin, ja karitsat voivat joutua myös kotkien saaliiksi.
Keisaritamariini
Tätä lajia voisi pitää eläinmaailman Salvador Dalína, sillä kyseessä on melkoinen viiksivallu. Tosiasiassa niiden nimi juontuu kuitenkin 1800-luvun lopussa Saksaa hallinneen keisari Wilhelm II:n viiksistä.
Tällä hetkellä saaren trooppisesta talosta voi löytää kolme keisaritamariinin poikasta. Tamariinipariskunnalle syntyi ensin yksi poikanen viime syyskuussa, ja perhe täydentyi kaksosilla huhtikuun lopulla.
Ominaista lajille on, että pesueen päähuoltajana toimii isä. Äidin tehtäväksi jääkin ainoastaan jälkikasvun imettäminen.
Ahma
Ahmapariskunta Pinja ja Grimir tekivät maaliskuussa historiaa, kun he saivat kaksi poikasta Korkeasaareen ensimmäistä kertaa miltei 20 vuoteen.
Sisarusvaljakkoon kuuluu tyttö ja poika, jotka voi nähdä vauhdikkaissa leikeissä niiden aitauksessa.
Näitä myyttisiä petoeläimiä liikkuu luonnossa laajalti pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta Suomessa ne on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi.
Myskihärkä
Korkeasaaren eläinperhe täyttyi tänä vuonna myös kilillä, kun myskihärkälaumaan syntyi pieni tyttö.
Tämä pikkukili on myös tärkeä lajin suojeluohjelmalle, jolla eurooppalaiset eläintarhat säilyttävät lajin geneettistä monimuotoisuutta. Kili kantaa edesmenneen isänsä geenejä, jotka ovat Euroopan tarhakannassa harvinaisia.
Lajin poikasista puhutaan kileinä, sillä myskihärät eivät ole nimestään huolimatta nautaeläimiä, vaan läheisempää sukua vuohille.
Näihin karismaattisiin sarvipäihin voi luonnossa törmätä arktisen tundran alueella, jossa ne käyskentelevät pienissä laumoissa.
Näitä jättejä on aikoinaan elellyt myös Euraasian alueella, jolta ne kuitenkin katosivat tyystin jääkauden loputtua.
