Heikki Kinnunen raha-asioistaan: ”Verottajaa vitutti”
80-vuotias Heikki Kinnunen on jo vuosikymmenet ollut Suomen kansan tuntojen tulkki.
Mahtaa olla metkaa näytellä varttunutta miehenpuolta, joka marisee päivästä toiseen modernin maailman menoa vastaan. Heikki Kinnuselle Tuomas Kyrön kirjaileman Mielensäpahoittajan esittäminen on mieluista puuhaa.
Kokenut näyttelijä on tulkinnut vanhan jäärän mietteitä elokuvissa sekä Tiina Lymin että Mika Kaurismäen ohjauksessa. Kokemukset ovat olleet myönteisiä.
– Mielensäpahoittajan näytteleminen on ollut mieleinen souvi. Olen tykännyt tehdä sitä hyvien ohjaajien kanssa.
Suunnitelmissa olisi tehdä jatkoa Mielensäpahoittaja-sarjalle. Mika Kaurismäen on määrä elokuvittaa Kyrön Mielensäpahoittaja ja sodankäynnin taito -romaani.
– Toivottavasti ensi syksynä päästään tekemään elokuvaa, jos vain saamme Suomen elokuvasäätiöltä rahoitusta, Kinnunen ennakoi.
Hän kehaisee erityisesti Kaurismäen ammattitaitoa.
– Suomessa ei oikein tajutakaan, kuinka kuuluisia Kaurismäet ovat Euroopassa. Kuvasimme Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä -elokuvan Saksassa, josta Mika piipahti välillä Bulgarian Sofiassa, jossa pyöri hänelle omistettu elokuvafestivaali, Kinnunen muistelee.
– Ammattimies, Kinnunen kiteyttää kehunsa Mika Kaurismäestä.
Ymmärrystä ei löytynyt
Kinnusella on tosielämässäkin kosolti kokemusta mielensä pahoittamisesta. Monipuolinen näyttelijä-laulaja joutui aikanaan verottajan hampaisiin.
– Verottajaa rupesi vituttamaan, kun oli liikaa rahaa. Virkamies sanoi, että nämä ovat niin suuria summia, ettei hän voi antaa tämän asian mennä, Kinnunen kuvailee.
Verottajan perustelut kuulostavat jälkeenpäin jopa hykerryttävän koomisilta.
– Verottajan puolelta rouvashenkilö huomautti, ettei näyttelijyys täyttänyt perinteisen yrittäjän kriteerejä.
– Tilitoimistoille tarkoitetun sinikantisen kirjan toisessa pykälässä luki, etteivät sirkustaiteilijat, tanssijat ja näyttelijät voi työskennellä omistamiensa yhtiöiden lukuun, Kinnunen kertaa.
Hän on verorästinsä maksanut. Omatunto on putipuhdas.
Suomessa on yrittämistä kohtaan kaksoisstandardi. Yrittäjyyteen kannustetaan juhlapuheissa, mutta käytännössä itsenäinen ammatinharjoittaminen on byrokraattisilla koukeroilla tehty hankalaksi.
– Mikkelissä oli sanonta, että elä siä Juvonen yritä, anna Rosenlewin yrittää. Se on yrittännä ennenkin.
Länsisuomalainen verojohtaja taas perusteli päätöksiä sanomalla, ettei yhtiö laula.
Eteenpäin on toki menty.
– Nykyään suunnilleen kaikilla keikkatyötä tekevillä on oma yhtiö. Ennen oli vallalla ajattelu, ettei tällä alalla saa tienata, Kinnunen tiivistää.
Tshehov miellyttää
Kinnusen kaari näyttelijänrooleissa on poikkeuksellisen suuri. Teatterinäyttämöllä hän on eläytynyt mitä moninaisempiin klassikkorooleihin, toisaalta elokuvissa humoristi-Kinnunen on antanut alokkaille kyytiä Vääpeli Körmynä.
– (Anton) Tshehovia olen erityisesti tykännyt tehdä, hän sanoo ja muistelee kaiholla muun muassa KOM-teatterin aikaista Kolme sisarta -näytelmää.
– Heikki Kinnusta en ole päässyt näyttelemään – siinä olisi paljon näyttämistä, Kinnunen päättää.
