Heidi Kyrön raskas vuosi isän kuoleman jälkeen

Vuosi sitten joulunaika oli Heidi Kyrölle erityinen käännekohta hyvässä ja pahassa. Juhlakonserttia seurasi joulukonserttikiertue, mutta suru ja huoli oli jo läsnä. Heidin isä oli jo teho-osastolla harvinaisen sairauden rasittamana. Tila huononi entisestään ja vuosi sitten Heidin isä nukkui pois 77-vuotiaana. Ennen surun käsittelyä Heidin oli vain selvittävä arjessa eteenpäin.

– Surussa on monta eri vaihetta, mutta käsittely on vielä selkeästi kesken. Pukeudun jopa mustaan ihan huomaamattani, Heidi kertoi vieraillessaan Mikael Konttisen ja Mikko Töyssyn uuden Let´s Vits Again -viihdekonsertin lanseerauksessa Helsingin Valo-hotellissa.

Hämeenlinnassa puolisonsa Kimmo Kopran ja lapsensa kanssa asuva Heidi on saanut puolisoltaan tukea vaikeana ajanjaksona.

– Meillä on pieni ja tiivis perhe, joten kyllä kaikki jaetaan. En ole elämässäni ollut terapiassa, mutta nyt harkitsen jopa suruterapiaa. Äitini oli sururyhmässä tapahtuneen jälkeen, Heidi kertoo.

Isä auttoi uralle

Heidin ja isän suhde oli poikkeuksellinen, mikä on omiaan tekemään menestyksestä vielä hankalamman käsitellä. Heidi oli myös perheensä ainoa lapsi.

– Sanotaan että isän ja ensimmäisen tyttären suhde on erityinen ja sitä se meillä myös oli. Olimme kuin eri versiot samasta ihmisestä. Seurasimme jopa toisistamme tietämättä samoja tv-sarjoja, Heidi muistelee.

Isällä oli myös ratkaiseva osuus Heidin uran lähtölaukauksessa, kun hänestä tuli tangoprinsessa vain 15-vuotiaana.

– Isä oli kuskina, kun keikoille ajaminen oli tietysti minulle mahdotonta. Muutenkin hän teki hirveästi urani eteen, vaikka hän inhosikin manageri-termiä.

Tutustui äitiinsä uudelleen

Heidi luottaa vielä parempien aikojen koittavan ja onneksi elämässä on myös aiheita iloon. Esimerkiksi Heidin ja Kimmon suhteen 25-vuotis juhlavuosi on alkanut ja samalla koittavat myös Kimmon 50-vuotispäivät. Muusikolle on tulossa oma juhlakonsertti Hämeenlinnaan.

– Ja äitini muutti pohjoisesta Hämeenlinnaan. Nyt näemme liki päivittäin, kun ennen tapasimme vain pari kertaa vuodessa. Tuntuu, että olen tutustunut äitiini uudelleen!