Eija Vilpas elämänmuutoksestaan: ”Se on maailman mahtavinta”
Eijan syksyssä on riittänyt tohinaa.
Näyttelijälegenda Eija Vilpas, 66, jäi toukokuussa eläkkeelle Helsingin kaupunginteatterista. Hän ehti työskennellä siellä vuodesta 1988 lähtien.
Vaikka Eija eläköityi, töitä piisaa freelancerina kameran edessä ja lavoilla. Nyt Eija saa kuitenkin päättää itse aikatauluistaan ja nauttia myös rentoilusta.
Eijalle on mieluista etenkin kolmevuotiaan lapsenlapsen kanssa puuhastelu.
– Olen mummo. Se on maailman mahtavinta, Eija hehkutti Nenäpäivän lehdistötilaisuudessa viime viikolla.
Ajanvietto taaperoikäisen lapsen kanssa on hurjan hauskaa.
– Leikimme paljon yhdessä. Leivomme ja käymme museoissa, Eija paljasti.
Eija Vilpas on uuden elämäntilanteen äärellä – ”Nautin tästä vapaudesta hirveästi”
Marjat pakkaseen
Eijan syksyssä on riittänyt tohinaa. Töiden lomassa hän on nauttinut luonnon helmassa sompailusta. Metsäretkiltä on tullut saalista.
– On ihanaa, kun on ollut lämmin syksy. Olen marjastanut paljon. Enimmäkseen kerään marjoja, kun tunnen sieniä vähän huonosti, Eija kertoi.
Marjat Eija hyödyntää talven aikana suoraan pakkasesta. Mehuja ja hilloja hän ei ole jaksanut vääntää.
Suosikkihahmojen paluu
Eija muistetaan etenkin hauskoista tv-rooleistaan. Fakta homma -sarjan Riitta Havukaisen näyttelemä Hansu ja Eijan näyttelemä Pirre ilostuttavat yhä tilauskeikoilla.
– Teemme yksin ja erikseen keikkoja. Esiinnymme yksityistilaisuuksissa ja monesti firmojen tykypäivissä tai juhlissa. Paljon on myös ammattijärjestöjen tilaisuuksia, Eija listasi.
Vastikään Eijan Pirre-hahmo sai isot naurut naisyrittäjien tapahtumassa Nurmijärvellä.
– Kyllä Pirre kolahtaa yleisöön, Eija summasi.
Ysärin Hynttyyt yhteen -komediasarjassa Eija näytteli maalaisserkku Vappua ja Hannele Lauri kaupunkilaisserkku Virpiä. Eija paljasti, että sarjan jatkoa on joskus puitu.
– Voisihan se olla hauskaa, mutta toisaalta ajattelen, että aikaansa kutakin, Eija naurahti.
Ihmiset tunnistavat rempseän Eijan eivätkä pelkää tulla juttusille.
– Joskus ihmiset tulevat kadulla juttelemaan. Kohtaamiset ovat tosi positiivisia. Ihmiset kiittävät minua töistäni, mikä on tietysti mukavaa, Eija iloitsi.