Yksi asia pilaa erinomaisen epookkisarjan karmealla tavalla
A Thousand Blows on kiehtova yhdistelmä nyrkkeily- ja rikosdraamaa, ja vieläpä dickensiläisessä historiallisessa miljöössä.
Brittiherra Steven Knight on kova äijä kynäilemään leffoja ja tv-sarjoja. Vaikka itse en ole brittisarjojen suuri ystävä, niin esimerkiksi Stevenin kynäilemät sarjat Peaky Blinders ja Taboo ovat kyllä kolahtaneet minuunkin.
Samanlaista laatuepookkia edustaa myös tämän seuraavan Bondinkin kirjoittavan mestarikäsikirjoittajan Disney+-palvelussa julkaistu A Thousand Blows.
Nyrkkeilydraamaa ja dickensiläistä epookkia
Sarjassa kaksi jamaikalaista miekkosta saapuu 1800-luvun Lontooseen kokeillakseen onnea leijonankesyttäjinä. He päätyvät kuitenkin mukaan underground-nyrkkeilypiireihin, johon on kytköksissä myös pelkästään naisista koostuva rosvokopla.
Sarja onkin kiehtova yhdistelmä nyrkkeily- ja rikosdraamaa dickensiläisessä miljöössä.
Sarjassa on kaksi kuusijaksoista kautta eli se on ajankäytöllisesti helposti nieltävissä.
Sain itse juuri toisen kauden katsottua loppuun, joskin oli lähellä, etten olisi sitä aloittanutkaan. Muuten hyvässä sarjassa kun on yksi asia, joka pilaa kokonaisuuden karmealla tavalla.
Sarjan tunnusmusiikki on rasittavin, ärsyttävin ja typerin mitä olen koskaan kuullut.
Onneksi suoratoistopalveluissa alkutekstit pystyy ohittamaan napin painalluksella. Aina kun A Thousand Blowsin alkulallatus alkoi soida, hamusinkin kaukosäädintä lähes paniikinomaisesti.
A Thousand Blows-sarjan kaksi kautta ovat katsottavissa Disney+ -suoratoistopalvelussa.
