Universumin kaunein nainen debytoi valkokankaalla

Kun Anne Pohtamo kruunattiin vuonna 1975 universumin kauneimmaksi naiseksi, nostettiin hänen harteilleen suuret odotukset. Suomalaiset halusivat missistään vähintään kansainvälisen filmitähden.

Annella itsellään ei ollut kunnianhimoisia suunnitelmia tulevaisuutensa varalle. Kuuluisuus ei ollut hänen elämänsä päämääriä.

Elokuvarooleja hänelle tarjottiin kyllästymiseen asti. Filmisopimusten sijaan Anne haaveili omasta hevos- tai koirafarmista.

– Kävin parilla teatteritunnilla, mutta siihen se jäi. Totesin, ettei se ollut minun juttuni. Olisin joutunut tekemään kompromisseja oman arvomaailmani suhteen. Esimerkiksi alastomuus tuli elokuviin noina aikoina, Anne kertoo muistelmissaan.

Anne ihmetteli valintaansa

Kun Anne sai kutsun Lars G. Thelestamin ohjaamaan rikosdraamaan Tuntematon ystävä, hän suostui.

Elokuva pohjautuu Mauri Sariolan vuonna 1970 ilmestyneeseen poliisiromaaniin Susikoski virittää ansan. Pääosassa rikostarkastaja Olavi Susikoskena nähtiin Åke Lindman, ja hänen tyttöystäväänsä, lääkäri Harriet Bergiä näytteli Anne.

Kansainvälisyyttä elokuvaan toivat englantilainen näyttelijäkuuluisuus Kate O’Mara sekä virolainen, neuvostoelokuvissa ja Puolassa työskennellyt Bruno O’Ya.

Tuntematon ystävää kuvattiin pääkaupunkiseudun lisäksi Marokossa.

Anne pelkäsi etukäteen elokuvan pyjamakohtausta, jossa näyttelijän tuli olla meikittä. Nuoren naisen itsetunto oli muutoinkin kovilla kokeneiden kollegojen rinnalla.

– Ihmettelin, miten tällainen kokematon ihminen valittiin, mutta ei siinä auttanut kuin suoriutua tilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla. Tunsin itseni aika orvoksi paljojen repliikkieni kanssa, mutta ohjaaja oli rohkaiseva ja kannusti minua, Anne on muistellut.

"Nilviäisiä miehiä"

Kun Tuntematon ystävä oli kuvattu, päättyi Annen elokuvaura Suomessa. Hänellä kuitenkin oli takataskussaan Yhdysvaltain Näyttelijänkiltan kortti, joka mahdollisti elokuvissa näyttelemisen.

Muistelmissaan Anne kertoo menettäneensä kiinnostuksen casting- eli roolitustilaisuuksiin, kun kohdalle osui muutaman kerran ”nilviäisen näköisiä miehiä”, jotka pyysivät nuorta naista tekemään epämiellyttäviä asioita.

Syksyllä 1979 Anne poikkesi tavoistaan ja osallistui rikoskauhuelokuva Wolfenin kuvauksiin, jotka tehtiin pääosin New Yorkissa.

Annen esittämä Pauline Vanderveer oli yhdysvaltalaisen multimiljonäärin kanssa avioitunut eurooppalaisnainen, jonka sudet raatelevat kuoliaaksi.

– Se oli pieni rooli, mutta iso työ. Aviomieheni oli komea, salskea mies, oikealta nimeltään Max (Max Goff). Lähes kuukauden ajan meidän ei tarvinnut tehdä muuta kuin istua limusiinissa ja pussailla puistossa, Anne muistaa.

Wolfenin jälkeen Anne sai vielä pienen roolin Woody Allenin klassikkoleffasta Manhattan (1979).

– Se oli vain vilahdus, mutta tapasinpa Woody Allenin. Se oli sen väärtti, Anne on sanonut.

Lähde: Liisa Kososen Kirkkainta kruunua kohti: Anne Pohtamo – kauneuskuningattaresta evankelistaksi (PerusSanoma Oy, 2004)