Tunnettu säveltäjä jätti kasvattamisen lastensa omaksi huoleksi
Kaj Chydeniuksen pojat Jussi ja Kalle avautuvat kotioloistaan tv:ssä.
Torstaina 4.6. Teema & Fem -kanavalla alkaa Samaa sukua -dokumenttisarja. Siinä keskustellaan Arto Nybergin johdolla siitä, minkälaista on kantaa tunnettua sukunimeä.
Video: Katson sarjavinkkaus: Miljoonan dollarin salaisuus koukuttaa heti.
Dokumenttisarjan kautta päästään kurkistamaan suomalaisten kulttuurisukujen historiaan.
Ensimmäisessä jaksossa perheensä tarinaa pääsevät kertomaan merkittävän säveltäjän Kaj Chydeniuksen (1939–2024) pojat Jussi ja Kalle Chydenius. Kaj oli suomalaisen poliittisen laululiikkeen johtohahmo ja tuottelias säveltäjä. Hänen vaimonsa oli Kaisa Korhonen, joka tunnettiin näyttelijänä ja laulajana.
Pojat seurasivat isänsä jalanjälkiä ja myös heistä tuli musiikin ammattilaisia.
Kommunikaation ydin
Ohjelman toimittaja Arto kysyy Jussilta ja Kallelta, onko tunnetusta sukunimestä ollut haittaa vai hyötyä. Kalle myöntää, että siitä on ollut hyötyä, ja olisi kummallista väittää toisin.
– Siitä on ollut täysin ansaitsematonta hyötyä monessa kohtaa. On olemassa ihmisiä, jotka suhtautuvat liikuttavan kunnioittavasti siihen nimeen. Täysin ilman ansiota.
Jussi ja Kalle avautuvat jaksossa myös kotioloistaan ja siitä, minkälainen Kaj oli isänä.
Poikien mukaan Kajn tapana oli kommunikoida sanaleikein ja vitsien kautta.
– Se oli faijan kanssa kommunikoinnin ydin. Jos ei ollut mitään hauskaa anekdoottista sanomista, niin sitten mieluummin ei sanottu mitään, Kalle toteaa.
– Joku psykologi voisi vetää jopa johtopäätöksiä, että se oli jonkinlainen väylä siihen kommunikaatioon, Jussi komppaa veljeään.
Luunappeja
Jussi kertoo, että Kaj ei ollut isänä sellainen, joka olisi pitänyt paljoa poikiaan esimerkiksi sylissä.
– Äiti oli se, joka oli läheisempi siinä suhteessa. Faija osasi olla aika tiukkakin, jos me vaikka häiritsimme. Muistan saaneeni jonkun luunapin. Sen enempää ruumiillista kuritusta ei ollut, mutta siihenkin turvauduttiin.
Poikien ollessa pieniä Kaj vietti heidän kanssaan paljon aikaa.
Kaj halusi mahdollistaa myös vaimonsa, lastesa äidin Kaisan uran. Pojat kehuvatkin isäänsä siinä, kuinka hän oli moderni mies mitä tulee tasa-arvoon. Ei ollut esimerkiksi erikseen miesten tai naisten töitä ja kaikki kasvatukselliset asiat tehtiin yhdessä.
Kaj teki töitä usein kotonaan. Apunaan perhe käytti lastenhoitajia.
– 70-luvun lopulle saakka meillä oli vakituisia lastenhoitajia. He jopa asuivat meillä. Väitän, että lastenhoitajat ovat leikittäneet meitä enemmän kuin vanhemmat, Kalle myöntää.
Lapsilla iso vastuu
Pojilla oli löyhät kotiintuloajat ja heidän tekemisiinsä puututtiin verrattain vähän. Vanhemmat ajattelivat, että lapselle pitää antaa vastuuta. Isoveli Kalle piti paljon huolta pikkuveljestään Jussista.
– Olen joskus vitsillä sanonut, että olen yhtä paljon Kallen kasvattama kuin vanhempieni. Olimme Kallen kanssa koko ajan niin paljon yhdessä.
Jussi muistelee, kuinka hänet päästettiin 13-vuotiaana yhdessä muutamaa vuotta vanhemman ystävänsä kanssa Hangon Regattaan ilman yöpaikkaa.
– Muistan, kun faija antoi lapun, jossa on Otto Donnerin puhelinnumero, hän asui Tammisaaressa. Isäni antoi sen siltä varalta, jos käy jotain.
Samaa sukua torstaisin Teema& Fem -kanavalla. Katsottavissa myös Yle Areenassa.
