Torakoita popsineen Nicolas Cagen villi näyttelijäura huipentuu Draculan roolissa
Tänään (14.4.) ensi-iltansa saavan Renfield-elokuvan tähti, ensi vuoden alussa 60 täyttävä Nicolas Cage tunnetaan friikkiroolien mestarina. Hän on kuin kotonaan isoissa toimintaelokuvissa sekä pikkubudjetin indie-tuotannoissa.
Veriseksi fantasiakomediaksi kuvailtu Renfield antoi Cagelle tilaisuuden esittää suurinta toiverooliaan.
Kirjailija Bram Stokerin kynästä lähtenyt Renfield-tarina kertoo kreivi Draculan uskollisesta mutta piinatusta palvelijasta, joka hankkii isännälleen ravintoa ja noudattaa tämän alhaisimpiakin käskyjä.
Elokuvan on ohjannut scifitoimintaleffasta The Tomorrow War tunnettu Chris McKay ja käsikirjoittaneet Ryan Ridley ja The Walking Deadin luoja Robert Kirkman.
Katso myös: Manaaja muutti pysyvästi populaarikulttuuria - nyt leffa on 50-vuotias
Nimiosassa nähdään Nicholas Hoult, joka esitti Cagen poikaa vuoden 2005 draamakomediassa Säämies.
Renfieldissä Cage sai pitkään janoamansa tilaisuuden pukeutua maailman kuuluisimman vampyyrin viittaan. Näyttelijä on usein kertonut ihailevansa Christoper Leetä ja halunneensa näytellä uransa alusta lähtien Draculaa, joka teki Leestä kuuluisan jo 1950-luvun lopulla.
Mykkäklassikon Nosferatu tekemisestä kertova vuoden 2000 Shadow of the Vampire on puolestaan ensimmäinen Cagen tuottama elokuva.
Renfield ei ole kuitenkaan ensimmäinen elokuva, jossa Cage janoaa verta. Näyttelijä esitti vampyyriksi muuttuvaa kustannuspomoa vuoden 1988 mainiossa kauhukomediassa Vampyyrin suudelma, jonka kuuluisimmassa kohtauksessa hän syö oikean torakan. Hyönteiset kuuluivat myös Renfieldin ruokavalioon jo Stokerin Dracula-romaanissa.
GQ-lehden haastattelussa 2018 Cage nimesi Robert Biermanin ohjaaman Vampyyrin suudelman suosikikseen kaikista elokuvistaan. Hän on myös kertonut ajaneensa itsensä äärirajoille sen kuvauksissa, koska piti elokuvaa niin merkittävänä.
Oksentamaan saanut kauhuelokuva tuli ensi-iltaan Suomessakin
Näyttelijän roolit muuttuivat myös villimmiksi vampyyrikomediasta eteenpäin. Pääosa David Lynchin vuoden 1990 väkivaltaisessa tie-melodraamassa Villi sydän paljasti Cagen pimeän puolen, joka sai lisää ravintoa psykogangsterin esittämisestä Kuoleman suudelmassa sekä viinalla itsemurhan tekevän Hollywood-käsikirjoittajan roolista vuoden 1995 draamassa Leaving Las Vegas. Jälkimmäinen toi Cagelle myös Oscarin parhaasta miespääosasta.
Oscar-voiton siivittämänä Cage oli 1990-luvun lopulla isoissa toimintaelokuvissa, joista The Rock, Con Air ja Face/Off otettiin hyvin vastaan. Tummasävyiset trillerit ja psykodraamat Snake Eyes, 8 mm – kahdeksan millimetriä ja Bringing Out the Dead muistuttivat Cagen olevan kuitenkin kiinnostuneempi ihmismielen pimeydestä kuin luodeista ja pyrotehosteista.
Näyttelijän työtahti kiihtyi maanisesti vuosituhannen vaihteessa, eikä edes puolet niistä 70 elokuvasta, joissa Cage on näytellyt 23 viime vuoden aikana, ole katsomisen arvoisia. Joukkoon mahtuu kuitenkin muutama helmi, kuten Adaptation. Minun versioni, tosielämän asekauppiaasta kertova Lord of War, sarjakuvahitti Kick-Ass, apokalyptinen toimintarevittely Drive Angry sekä ex-vangin ja teinipojan ystävyyttä kuvaava Joe.
Viime vuosina Cage tuntuu hyväksyneen asemansa b-elokuvatähtenä, joka tekee vuodessa vähintään viisi halpista. Psykedeelinen kostofantasia Mandy, H.P. Lovecraft -sovitus Color Out of Space ja kidnapattua tryffelisikaansa etsivästä erakosta kertova Pig ovat kuitenkin raikkaita muistutuksia näyttelijän kyvystä tuoda Cage-lisää mihin tahansa genreprojektiin.
Nicolas Cage on valmis tekemään lisää Dracula-leffoja, jos Renfield menestyy. Näyttelijä haluaisi tehdä myös jatko-osan vuoden 1997 toimintaklassikolle Face/Off.
Renfield elokuvateattereissa perjantaina 14.4.