Tiesitkö, mitä MTV:n uutisankkurit tekevät, kun kamerat sammuvat?

MTV Uutisille tämä syksy on yhtä juhlaa. Syyskuussa uutiset täytti 43 vuotta, ja joulukuussa Pohjoismaiden vanhin aamuohjelma Huomenta Suomi viettää 35-vuotisjuhlaansa.

Yksi MTV Uutisten pitkäaikaisimmista ankkureista on Maija Lehmusvirta. Jos hänen sukulaisiltaan kysyisi, he tuskin yllättyivät, että Maija päätyi televisioon töihin. Jälkikäteen he ovat muistelleet uutisankkurille, kuinka tämä oli jo pikkutyttönä esittänyt aikansa kuuluisuuksia, kuten missejä.

– Tein kesämökillä tv-ruudun vintille vievien tikapuiden takana. Peitin aukot pyyhkeillä jättäen yhden aukoista tyhjäksi omaksi tv-ruudukseni, Maija muistelee. 

Tulevasta toimittajan työstä oli näkyvissä merkkejä kouluiässä. Suomen kieli kiinnosti, ja Maijan lempiaine olikin äidinkieli. 

Lukion jälkeen hän päätyi Helsingin kauppakorkeakouluun, koska uskoi saavansa sieltä  yleispätevän koulutuksen, joka mahdollistaisi monipuolisen uran.

– Koulu ei tuntunut ihan omalta, mutta onneksi silloin oli mahdollista ottaa pääaineiksi viestintä ja suomen kieli. Se osoittautui hirvittävän hyväksi yhdistelmäksi, sillä työhakemukseni erottui joukosta, Maija muistelee.

Näin tapahtui Maijan hakiessa kesätoimittajaksi Helsingin Sanomiin. Monet hakijoista olivat journalistiikan opiskelijoita, mutta Maijalla oli takataskussaan kauppatieteiden maisterin paperit. Niillä irtosi taloustoimittajan paikka. 

Parin kesätoimittajuuden jälkeen Maija sai vakituisen työpaikan Hesarin taloustoimituksesta, josta hän reilun vuoden jälkeen siirtyi MTV:lle vuonna 1996.

Kylmä hiki ja tykytystä

Ensimmäiset kolme vuotta Maija toimi Maikkarilla taloustoimittajana. Koska hän työskenteli televisiotalossa, kyti hänessä luonnollisesti kiinnostus myös esiintymiseen.

Talousuutisten omissa lähetyksissä Maija oli päässyt testaamaan kameratyöskentelyä, mutta uutisankkurointiin tilaisuus avautui, kun päätoimittaja kysyi häntä rakkaan kollegan Ripsa Koskinen-Papusen äitiyslomasijaiseksi. Vastausta ei tarvinnut kahdesti miettiä, ja vuonna 1999 Maijasta tuli MTV Uutisten vakiokasvo ankkuriparinaa Keijo Leppänen.

– Muistan ensimmäisestä lähetyksestäni kylmän hien otsallani, kamalan sydämen tykytyksen ja jännityksen. Kyllähän se aika haparoivaa oli, kun myöhemmin olen lähetyksen katsonut, Maija naurahtaa.

Uutisankkuri ei ole pitkään aikaan kärsinyt esiintymisjännityksestä, mutta siitä pääseminen vei vuosia. Muita haasteita riittää vielä 25:n työvuoden jälkeen, ja yksi suurimmista on ajankäytön hallinta. Uutisankkurit kirjoittavat itse uutisissa juontamansa tekstit.

– Pitää pelata ajassa, mikä on käytettävissä, ja se on vaatinut opettelua. Teksteihin voi tulla paljon muutoksia, kun lähetys lähestyy. Pitää olla nopea tekstinkäsittelijä ja osata vahtia kelloa, jotta on ajoissa studiossa, Maija kertoo.

Kun Maija on kirjoittanut uutislähetyksen tekstit, luetuttaa hän ne uutispäälliköllä ja käy ohjaajan kanssa ennakkoon läpi lähetyksen kulun, kuten kamerat ja studiossa liikkumiset. Juontonsa ja mahdolliset sähkeet hän tulostaa paperille sen varalta, että studion teleprompteri jumittuisi kesken lähetyksen. Sitäkin on kuulemma aika ajoin tapahtunut. 

Pesulle ja nukkumaan

Työvuoroja ankkureilla on kaksi: ensimmäinen alkaa kello 11, toinen kello 14. Aamupäivällä alkava vuoro on pidempi ja tiivistahtinen.

– Kun tulen töihin, osallistun uutiskokoukseen, jossa käymme läpi illan lähetyksen sisältöjä. Sitten rupean työstämään Viiden jälkeen -ohjelmaa, jonka sisällä on kolmet lyhyet ankkurivetoiset uutiset. Ne pitävät kiireisenä, Maija kertoo.

Jos Maijalla on Viiden jälkeen -vuoro, ottaa ankkurikollega päävastuun Seitsemän uutisista, kuten haastatteluista.

– On kiire hypätä Seitsemän uutisten lähetykseen, mutta sen jälkeen saa vähän huoahtaa. Yleensä syömme kollegojen kanssa eväät ja höpöttelemme niitä näitä. Sitten alankin naputella kympin uutisia.

Kun Maija toivottaa Kymmenen uutisten loppukevennyksen jälkeen katsojille hyvää illanjatkoa, loppuu hänen työpäivänsä.

– Tämän työn kiva puoli on, ettei huomista varten voi tehdä mitään. Kun suljen työpaikan oven, työt jäävät sinne. Jos vielä seuraava päivä on vapaa, en voi työasioista murehtia, Marja toteaa.

Ensimmäisinä ankkurivuosina Maijalta meni pari tuntia töiden jälkeen ennen kuin mieli rauhoittui ja uni tuli. 

– Kävin ylikierroksilla. Nykyään menen työvuorosta heti naaman pesulle ja nukkumaan.

Kun Ylen legendaarinen uutisankkuri Arvi Lind luki viimeiset uutisensa syksyllä 2003,  puolitoista miljoonaa suomalaista seurasi hänen viimeistä lähetystään, ja tunnelma oli kuin maansuru olisi laskeutunut.

Maija tunnistaa ilmiön; katsojat kiintyvät uutisankkureihin.

– Jos on ollut tapana katsoa iltauutiset, Arvi Lind tai Keijo Leppänen ovat tulleet olohuoneen seinälle joka ilta. Vaikka emme uutisissa tuo esiin omaa persoonaamme, katsojat kokevat tuntevansa meidät ihmisinä. Minuakin monet tervehtivät kadulla, ja se on hirveän kivaa, Maija sanoo. 

Tyyliniekan muodonmuutos

Pukeutuminen on olennainen osa esiintyjän työtä. Uutisankkurin on kuitenkin muistettava, etteivät vaatteet saa varastaa huomiota uutisilta.

Maija kokee, että hänelle itselleen ruudussa toimivat parhaiten yksiväriset, selkeät ja niukkalinjaiset vaatteet.

– Jokin ihana röyhelöinen, toispuoleinen liehuasu näyttää upealta, mutta olisi studiossa kummallinen. Olen aika tiiviissä kuvassa. Jos päälläni on jotain ihmeellistä, johon katsojan silmä kohdistuu, ei hän muista mitään, mitä olen sanonut, Maija sanoo.

Hiukset eivät saa siis hapsottaa, korvissa ei saa roikkua kummallisia korvakoruja eikä päälle kannata valita ihmetystä herättävää mekkoa. Tätä ohjenuoraa Maija on pyrkinyt toteuttamaan.

MTV:llä ei ole uutisankkureilleen stailauspalvelua tai valmista rekkiä, josta he nappaisivat illan vaatteet. Jokainen ankkuri huolehtii itse omasta pukeutumisestaan ja luo luottokontaktit, joiden kautta hankkii työvaatteensa.

– Vei aikansa, että opin tietämään, mikä sopii minulle ja ruutuun. Pidän kauniista vaatteista, mutta lähetyksessä niiden pitää olla neutraaleja, selkeitä, hyvin istuvia ja laadukkaista materiaaleista.

Asujaan varten MTV maksaa ankkureille vaaterahaa. Tämä tarkoittaa, että vaatteet ovat työnantajan omaisuutta, ja niitä säilytetään työpaikan vaatekaapissa.

– Minulla on hyvin erilainen tyyli vapaalla. En kulje tällaisissa mekoissa, vaan kotiin lähtiessä vaihdan farkut ja t-paidan, Maija paljastaa.