Tapio Rautavaaran uskomaton tarina – aviottomasta lapsesta tuli supertähti
Niukoista oloista ponnistanut monilahjakkuus koki traagisen kuoleman.
Yle esittää juhannusaattona 19. kesäkuuta uusintana Peter von Baghin ohjaaman henkilökuvan Tapio “Tapsa” Rautavaarasta (1915–1979).
Vuonna 1980 julkaistu dokumentti Tapsa – viiltoja reissumiehen elämästä kuvattiin tähden viimeiseksi jääneenä kesänä, juuri ennen tapaturmaista kuolemaa. Yle esittää ohjelman nyt lyhyemmällä nimellä, Tapsa.
Supertähti ja kansanmies
Tapio Rautavaara oli renesanssi-ihminen, huikea monilahjakkuus – laulaja, keihäänheiton olympiavoittaja, jousiammunnan maailmanmestari ja elokuvatähti.
Tapsa-dokumentissa taiteilija-urheilija kertoo elämästään ja iskee tarinaa välittömällä tyylillä.
– Äiti oli sellainen kansanihminen, niin kuin minäkin toivon olevani, Tapio sanoo ohjelmassa.
Tapion vanhemmat eivät olleet naimisissa, mitä ei siihen aikaan katsottu hyvällä. Myöhemmin Tapion isä jätti perheensä.
– Avioton lapsi, se oli siihen aikaan hirveä häpeä. Kansakoulussakin mua pilkattiin, mutta äiti lohdutti aina, että: Älä välitä, että ollaan kaksistaan. Ja niin oltiin, Tapsa kertoo dokumentissa.
Lääkäri opasti urheilun pariin
Tapio aloitti kansakoulun Tampereella. Elämä oli niukkaa. Myöhemmin hän asui Hilda-äitinsä kanssa Helsingin Oulunkylässä. Työura alkoi jo 13-vuotiaana lehtien myynnillä. Myöhemmin hän muun muassa hakkasi sepeliä, oli tukkisavotoissa ja toimi sota-aikaan myös radiokuuluttajana.
Oulunkylän kunnanlääkäri Saraste antoi neuvon aloittaa urheilu, sillä “muuten tulee noutaja”.
– Siitä minä sitten pelästyin niin paljon, että aloitin urheilun, mutta olin kyllä kaikessa viimeinen, Tapio väittää.
Kivien heittely sujui. Tapio ymmärsi, että urheilu voisi olla yksi polku helpompaan elämään ja kirjoitti siitä äidilleen.
– Jos saan keihääni lentämään, niin minun elämäni tulee helpommaksi. Se oli aika viisaasti ajateltu 17-kesäiseltä kaverilta, hän pohtii Tapsa-dokumentissa.
Ensilikistäjä ja laulumies
Tapsa esiintyi yhteensä 24 täyspitkässä elokuvassa. Leffadebyytti oli vuonna 1945 Vain sinulle -elokuvassa. Sen jälkeen filmejä tuli paljon lisää, muun muassa: Rion yö (1951), Aila, Pohjolan tytär (1951), Me tulemme taas (1953) sekä Villi Pohjola (1955).
Raamikas jo komea mies pantiin elokuvissa usein esittämään ensirakastajan roolia.
– Yleensä minä olin niissä niin sanottu ensilikistäjä. Se oli hyvin vaativa homma, Tapio vitsailee dokumentissa.
Ensimmäinen levytys oli Lokki-valssi vuonna 1946. Laulelman mestariksi kutsutun Tapio Rautavaaran tuotannosta löytyy iso liuta ikivihreitä, kuten muun muassa Kulkuri ja joutsen, Rakovalkealla, Päivänsäde ja mennikäinen, Juokse sinä humma, Kulkurin iltatähti, Yölinjalla, Reissumies ja kissa sekä Isoisän olkihattu.
Kuolinvuonna 1979 levytettiin En päivääkään vaihtaisi pois.
Tärkeitä yhteistyökumppaneita olivat sanoittaja Reino Helismaa ja säveltäjä Toivo Kärki. Tapio sävelsi muun muassa Sinisen unen ja Ontuvan Erikssonin. Hän teki itse sanat tai sävelen yhteensä 26 lauluun.
Keihäänheitossa tuli kultaa
Dokumentissa selviää, että edellytykset urheilu-uralle eivät olleet parhaat. Tapiolla oli riisitaudin vuoksi sisäänpäin kääntynyt rintalasta, jonka vuoksi keihäänheittoon piti kehittää oma tekniikka.
Tapio käy ohjelmassa läpi Lontoon olympialaisten vuoden 1948 voitokkaan keihäskisan kulkua.
– Täytyy sanoa, että Lontoon olympialaisissa keihäänheitossa voitti väärä mies. Seymor oli parempi, mutta sillä ei ollut onnea, Tapio vitsailee viitaten toiseksi tulleeseen USA:n Steve Seymoriin.
Keihäänheiton jälkeen Tapio vaihtoi jousiammuntaan. Hän ampui siinä Suomen mestariksi 1955 ja joukkuekilpailun maailmanmestariksi vuonna 1958.
Alkoholista muodostui haaste
Tapsa ei juonut nuorempana, mutta alkoholia alkoi kulua enemmän 1960-luvulla.
– Hän oli hyvin herkkä. Hänellä oli masennuskausia, mutta niiden jälkeen hän aina nousi taas pilviin, tytär Leena Rautavaara kuvailee isäänsä Ilta-Sanomien jutussa.
Viihdealalla juomaa oli aina tyrkyllä.
– Tässä ammatissa voisi saada päänsä täyteen ilmaiseksi joka päivä, Tapio sanookin Tapsa-dokumentissa.
– Alkoholi, se on suomalaiselle ongelma. Kenties se johtuu siitä meidän alakuloisesta ja melankolisesta mielialasta. Me etsimme jotakin takaporttia sitä kautta. Mun täytyy sanoa, että se ei onnistu. Olis parempi, kun panis korkin kiinni, Tapio sanoo näyttäen käsillään, kuinka korkki menee kiinni.
Lähtö koitti varhain
Tapio Rautavaara oli kuollessaan vasta 64-vuotias ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Hän liukastui kuvausreissulla Tikkurilan uimahallissa kohtalokkaasti syyskuussa vuonna 1979 ja löi päänsä. Haava tikattiin, mutta Tapio sai aivoverenvuodon, joka johti traagisesti kuolemaan.
Edeltävänä kesänä kuvatussa Tapsa-dokumentissa Tapio puhuu kuolemasta muistellessaan 76-vuotiaana kuolleen juoksijalegenda Paavo Nurmen hautajaisia.
– Liian paljon hyviä ystäviä lähtee liian aikaisin tuonne nurmen alle, ja minun pitää roikkua täällä vaan, mut niin se on, sanoo Tapio, joka lähti lopulta itsekin varhain.
Koti oli reissumiehelle tärkeä
Dokumentissa vilahtavat myös Tapion puoliso Liisa sekä kaksi pariskunnan lapsenlapsista. Pari sai kolme tytärtä. Tapio mainitsee ohjelmassa kodin merkityksen.
– Kyllä se merkitsee ihan melkein kaikki, hän sanoo.
Tapio Rautavaara rakensi itse perheelleen talon ja eli Oulunkylässä suuren osan elämästään. Hänelle pystytettiin muistomerkki vuonna 2000 Oulunkylän torille. Kuvanveistäjä Veikko Myllerin toteuttaman muistomerkin nimi on Kulkurin uni.
Tapsa-dokumentti Yle Areenassa ja TV2:lla 19.6. kello 21.00.
