Some-ajan sieluttomuus häiritsee historioitsija Teemu Keskisarjaa: "Myötäihmiseni ovat mullan alla"

Yle Areenassa julkaistiin maanantaina 20.2. uutuusohjelma Teemu Keskisarja ja kuolleet ihmiset.

Suomen menestynein historioitsija pyrkii selvittämään Tulilahden murhamysteerin, josta on tarkoitus kirjoittaa uusi kirja.

Yle poisti yllättäen helmikuun ohjelmistosta Teemu Keskisarjan uutuusohjelman – syynä ehdokkuus vaaleissa

Vuonna 1959 kaksi nuorta naista murhattiin raa’asti heinäkuisena yönä Heinävedellä. Naiset olivat telttailemassa, ja heidät löydettiin vajaan kuukauden etsintöjen jälkeen haudattuna vesijättömaalle, Tulilahden leirintäalueelle. Murhaajaa ei saatu koskaan kiinni.

Some-ajan sieluttomuus häiritsee

Kuolleissa ihmisissä Teemua kiehtoo todellisuuspako.

− En halua elää omaa arkielämää. Halveksin syvästi some-ajan sieluttomuutta. Myötäihmiseni ovat mullan alla kirkkomaalla tai aika usein nimettömissä joukkohaudoissa. Heidän kanssaan minulla on jotain yhteistä, hän kertoo.

Yhteinen piirre on Teemun mukaan luultavasti samankaltainen tunne-elämä, vaikka 1600–1700-luvuilla eläneillä ihmisillä ei ollutkaan yhtään kirjaa eikä luonnontieteellistä maailmankuvaa. Nykyajassa historioitsijan mielestä mättäävät nykykulttuuri ja internetissä vetelehtiminen.

– Ja digitaalinen keinoelämä, jonka takia emme voi olla työaikana työssä ja vapaa-aikana vapaita. Lisäksi äidinkielen halveksiminen ja englannin kielen kansainvälistymiskiima.

Runsas lähdemateriaali käytössä

Teemu on kirjoittanut vuodesta 2006 lähtien 17 historiakirjaa, muun muassa eläimiinsekaantumisista, muista seksuaalirikoksista ja sarjamurhaajista. Historioitsijan viimeisin rikoskirja on Kyllikki Saari – Mysteerin ihmisten historia, joka käsittelee yhtä Suomen tunnetuinta henkirikosta 1950-luvulta.

Tulilahden murhamysteerissä innoitti erityisesti se, että tapauksesta on tallessa runsas lähde- ja arkistomateriaali.

– 1700-luvun rikoksista voi löytyä hyvällä säkällä 50–100 sivua käräjäpöytäkirjoja tai hovioikeuden aktia. Kyllikki Saaresta ja Tulilahdesta on monta kymmentä paksua mapillista Keskusrikospoliisin aineistoa, kun murhat olivat niin isoja tapauksia, Teemu sanoo innostuneena.

Parempi kuolleiden ihmisten kanssa kuin haastattelutilanteissa

Ihmisten haastattelemisessa ja lähteiden etsimisessä Teemu käyttää apunaan Eeva Tammea ja Kaisa Kauttoa. Haastattelutilanteissa Teemu on mielestään huono, sillä hän pärjää parhaiten kuolleiden kanssa.

– Avustajillani on niin erilainen tausta. Itse olen akateeminen, aika estoinen ihminen, ja minun on vaikea päästä lähelle haastateltavaa. Kaisa on taustaltaan kanttori, eli hän on vanhojen ihmisten kanssa hyvin taitava ja luotettava. Eeva on taas taustaltaan leikkaussalin ylihoitajatar, joten hän on ollut pahemmissakin paikoissa kuin jonkun vanhan murhamysteerin äärellä.

Kirjoitustyöstään Teemu käyttää hyvin erikoista termiä: runkkaaminen. Hän pahoittelee, että ei keksi prosessilleen kauniimpaa sanaa.

– Kun saan tekstini ensimmäisen raakaversion valmiiksi, vaikka 200 sivua ja tulostan sen, teksti on aivan hirvittävää paskaa! Siinä ei ole mitään rakennetta ja rytmiä, kieliasu on ihan mitä sattuu, Teemu avautuu.

Sitten hän alleviivailee 200-sivuisen käsikirjoituksen ja tekee käsin merkintöjä. Merkintöjen siirtämisessä tiedostoon menee paljon aikaa, ja sen jälkeen tulevat taas uusi tulostus ja alleviivaukset. Teemu on toiminut näin 20 vuotta, eikä aio 52-vuotiaana muuttaa metodejaan.

– Se tuntuu tosiaan runkkaamiselta. En missään nimessä nauti siitä, ehkä korkeintaan viimeisessä versiossa, kun asiat asettuvat paikoilleen ja on enää pientä hienosäätöä.

Kirjailijan ammattitauti piinaa

Lopulta sarjassa käy selville, miten Tulilahti-kirjaprojektin käy. Sarjan aikana Teemua vaivasi unettomuus, joka piinaa häntä edelleen.

– Se syövyttää työkykyäni. Varsinkin, kun joutuu ajamaan paljon. Teen illalla liikaa töitä, ja sitten ne jäävät pyörimään päähän. Unettomuus on ammattitauti, hän valittelee.

Parannuskeinona olisi alan vaihto. Lomailemaan historioitsija ei ehdi, sillä hänellä on työn alla koko ajan uutta tuotantoa.

− Vähän pakkokin kirjoittaa, sillä minulla ei ole mitään virkaa, olen yksityisyrittäjä. Minulta on tulossa kirjoja esimerkiksi yhden taiteilijakodin ja suuren, merellisen liikeyrityksen historiasta. Lisäksi kaikenlaista sotajuttua, enemmän kuin jaksaisi ikinä tehdäkään.

Transurheilija Jade Nyström on saanut hämmentävää kohtelua urheilupiireissä – transfobisimmat haluavat tavata viinillä neljän seinän sisällä

Teemu Keskisarja ja kuolleet ihmiset Yle Areenassa. TV1:llä 22. toukokuuta alkaen.