Sean Ricks paljastaa, miten veljessuhteille kävi Sukuni salat -ohjelman jälkeen

Sean Ricks paljastaa, miten veljessuhteille kävi Sukuni salat -ohjelman jälkeen
Sukuni_salat_S03_eps3, Sean_Ricks

Perjantai-ohjelman juontajan puoliso huomasi selvän eron, kun Sean palasi Sukuni salat -kuvauksista Yhdysvalloista.

Ylen Perjantai-ohjelmasta tuttu juontaja-toimittaja Sean Ricks nähtiin hiljattain MTV:n Sukuni salat -ohjelmassa.

Sean eli elämänsä neljä ensimmäistä vuotta New Yorkissa, mutta isänsä kuoleman jälkeen hän muutti äitinsä ja siskonsa kanssa takaisin Suomeen. Isältä perityt afroamerikkalaiset sukujuuret olivat Seanille mysteeri, joka aukesi tv-ohjelmassa. Yksi unohtumattomista hetkistä oli, kun hän pääsi käymään isänsä haudalla.

– Kun tulin takaisin kuvauksista, puolisoni sanoi heti, että jokin minussa oli muuttunut. Minulla meni tosi pitkään käsitellä ja reflektoida sitä. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka olen ollut paljon tv:ssä, niin tämä oli todella henkilökohtaista, Sean muistelee Katson haastattelussa.

– Tässä ei vain kaiveltu menneisyyttä, vaan pääsin tapaamaan veljeni. Se oli eräänlainen päätepiste yhdelle matkalle elämässäni, mutta samaan aikaan se oli täysin uusi alku. Kokemus oli ravisuttava.

Kuvaukset olivat viime vuoden elokuussa, jolloin Sean tapasi veljensä Michaelin ensimmäistä kertaa 35 vuoden jälkeen. Tv:ssä ei näytetty, kuinka Sean odotti tunnin veljensä etuoven edessä, että pääsisi sisään, kun työryhmä valmisteli tilan kuvauksia varten.

– Tunnin ajan tuijotin ovea siellä ulkona. Se oli yksi pisimpiä tunteja, jos ei lasketa lasten syntymää, joita olen viettänyt elämässäni.

– Jotenkin en osannut varautua, että millainen se tunne sitten on, kun näen Michaelin. Minulla tuli vaan kaikki pihalle: helpotus, jännitys ja samaan aikaan se, kun istuimme siinä, että siinä jotakin todella tuttua. Tuntui, kuin olisimme vasta eilen nähneet.

Sukuni Salat
Sean Michael-veljensä kanssa

Michaelin jälkeen Sean tapasi toisen veljensä Paulin. Sean oli kaikesta vielä sillä hetkellä shokissa.

– Sanoin Paulille, että itkisin, jos pystyisin. Olin käynyt tunnevyöryjä läpi, ja olin vain onnellinen. Hymyilin ja hypistelin niitä jätkiä, että tässä te nyt oikeasti olette.

Seanilla on myös kolmas veli, joka ei päässyt kuvauksiin terveyssyistä.

– Meissä kaikissa on samanlaista dna:ta, ei vain fyysisesti mutta myös henkisesti. Meissä on sama elämänmyönteisyys ja eteenpäin katsomisen dna.

– Usko tulevaisuuteen näkyi meissä kaikissa heti – sekä perheen merkitys, lojaalius ja tämän kaltaiset arvot.

Sean uskoo, että elämänmyönteisyys, jonka he jakavat tulee veljesten isältä, omassa tapauksessaan myös äidiltään. Michael kertoi, että veljesten isällä oli samanlainen meininki, ja kuin yhdestä suusta Michael ja Sean sanoivat ”nothing but love” eli pelkkää rakkautta, kuten isänsäkin tapasi tehdä.

– Jännä, miten syvällä se voi olla.

Kuvausten jälkeen

Sean ei ole ainoa, joka on pitänyt yhteyttä veljiinsä. Hänen lapsensa nimittäin viestittelevät myös Michael-setänsä kanssa.

– Hän vastaa heidän viesteihinsä paljon nopeammin kuin minun. Paul on puolestaan vähäsanaisempi ihminen, joten meidän viestimme eivät ole niin pitkiä liirumlaarumeita.

– Minulla on isosisko, joka on hirveän läheinen täti lapsilleni. On ollut ihana huomata, että he käsittävät, että heillä on myös setiä tuolla jossain.

Lapset kokevat setänsä kiinnostavaksi ja tärkeäksi, mikä on Seanin mielestä lahja. Lapset pääsevät rakentamaan omaa suhdettaan sukulaistensa kanssa. Tarkoituksena olisi, että Sean pääsisi vierailemaan Yhdysvaltoihin perheensä ja mahdollisesti siskonsa kanssa.

– Toki yritän saada heitä käymään Suomessakin. Näitä yritämme nyt järkkäillä.

Sean Ricks isänsä Tonyn haudalla.
Sean Ricks isänsä Tonyn haudalla.

Pitkä odotus

Sean odotti reilun vuoden verran, ennen kuin jakso tuli tv:stä ulos. Tuolloin hän kävi uudelleen kaikki tunteet läpi.

– Jotenkin kosketuin siitä eniten, kuinka paljon ihmiset laittoivat viestiä siitä, miten jakso kosketti heitä.

– Hienoa on se, että jaksossa on selvästi ollut asioita, jotka ovat osuneet ihmisten omaan elämään. Se tietty juurettomuus, mitä saattaa kokea ja ehkä juuri se, että ihmisillä on läheisiä, joihin yhteys on katkennut.

Ohjelmalta Sean ei olisi voinut enempää. Tosin hän olisi voinut viettää viikon pidempään viettäen aikaa veljiensä kanssa.

– En tiedä, kuinka paljon enemmän olisin kestänyt. Kaikki tapahtui, mitä kuuluikin tapahtua.

– Olen kiittänyt Marja Hintikkaa, ohjaaja Helena Hyväristä ja koko tiimiä. Ohjelman pitää jatkua vielä monta kautta – vähintäänkin yhtä kauan kuin Perjantai on jatkunut, Sean viittaa juontamaansa ohjelmaan, joka on tulossa tiensä päähän.

Hän kokee, että työssään Perjantai-ohjelman parissa, hän on luonut yhteistä kosketuspintaa ihmisille, jota myös Sukuni salat -ohjelmassa tehdään.

– Jos katsoo päällimmäisin puolin, niin tämähän oli tarina suomalaisesta kundista, jolla on afroamerikkalaiset juuret. Afroamerikkalaiset veljet kohtaavat Yhdysvalloissa. Puhutaan orjuudesta, joka ei suoranaisesti liity monenkaan suomalaisen elämään, mutta kun raaputtaa vähän pintaa syvemmälle, niin se liittyykin tosi olennaisesti ihmisten elämään.

Historioitsija Amanda Gibson White kertoo Sean Ricksille ja Marja Hintikalle USA:n orjamenneisyydestä.
Historioitsija Amanda Gibson White kertoo Sean Ricksille ja Marja Hintikalle USA:n orjamenneisyydestä.

Tulevaisuudessakin Sean toivoo, että ihmiset voisivat pysähtyä samojen asioiden ääreen, eivätkä olisi erillään koko aikaa.

Perjantai teki sitä lähes yhdeksän vuoden ajan. Nyt on vain aika muille asioille, jotka tekevät sitä samaa. On ihan tervettä, että asiat menevät eteenpäin.

Sukuni salat oli minulle se hetki mennä eteenpäin henkilökohtaisesti.

Muutokselta ei elämässä voi välttyä. Jos muutokseen voi varautua, on se Seanin mielestä helpompaa. Sean teki itse alkuvuodesta päätöksen, että kuluvan vuoden jälkeen hän ei enää jatka Perjantain juontajana. 16. lokakuuta hän kertoi sosiaalisessa mediassaan, että Perjantai loppuu tältä erää kokonaisuudessaan, mutta Perjantai-dokkarit jatkavat elämäänsä.

– Varautuminen ei tietenkään ole aina mahdollista. Elämme kovia aikoja, ihmisiltä loppuu esimerkiksi työ aivan yllättäen. Toivoisin, että ihmisistä löytyisi se usko, että aina on uusia mahdollisuuksia ja että läheiset sekä yhteiskunta tukisivat siinä.