Robin Williamsin heikko terveys teki Yö museossa -kuvauksista murhenäytelmän
Kolmannen elokuvan kuvauksissa Williams joutui tukeutumaan ohjaajan apuun, ja kärsimään salaa vaikeista oireistaan.
Seikkailua täynnä olevia Yö museossa -elokuvia tehtiin kaikkiaan kolme kappaletta vuosina 2006, 2009 ja 2014.
Video: Nämä suomalaiset elokuvat sinun on nähtävä
Leffat perustuvat Milan Trencin julkaisemaan saman nimiseen lastenkirjaan (Night At The Museum). Museon yövartija huomaa, että siellä olevat näyttelyesineet heräävät eloon pimeän tultua.
Näin käy myös elokuvissa Larry Daleylle, jota esittää Ben Stiller. Ensimmäinen Yö museossa -elokuva oli ilmestyessään hitti. Se tuotti lipputuloilla hurjat 575 miljoonaa dollaria, mikä oli yli viisinkertaisesti sen budjettiin nähden.
Ja kuten yleensä tuppaa olemaan, ensimmäinen elokuva on parhaiten arvosteltu IMdb-tietokannankin perusteella. Ei 6.5 tähteä mikään huippulukema ole, mutta koko perheen klassikkoelokuvana Yö museossa on oikein viihdyttävä paketti.
Sen lisäksi että etenkin kolmatta elokuvaa sotkee sen takkuilevana pidetty rakenne ja löysähkö juoni, ovat elokuvat saaneet vuosien varrella kritiikkiä, ja kulisseissa on kytenyt onneton murhenäytelmä.
Kyseenalainen juonikuvio
Larry Daleyn kanssa museossa seikkaili eläväksi muuttunut Theodore Rooseveltin vahanukke, jota näytteli Robin Williams. Entinen Yhdysvaltain presidentti esitettiin leffassa ystävällismielisenä ja neuvokkaana heppuna.
Hahmo muun muassa tykästyi alkuperäiskansaan kuuluneeseen Sacagaweaan (Mizuo Peck). Tätä pidetään jälkikäteen kyseenalaisena juonikuviona kolonialististen valtasuhteiden sekä alkuperäiskansojen representoinnin näkökulmasta, ja se herättikin kritiikkiä.
Myös oikean New Yorkin American Museum of Natural Historyn edustalla seissyt Theodore Rooseveltin ratsastajapatsas joutui kasvavan kritiikin kohteeksi. Patsasta pidettiin rasistista hierarkiaa viestivänä, ja se poistettiin museon edustalta vuonna 2022.
Traaginen loppu
Rakastettu Robin Williams kärsi viimeisinä kuukausinaan vakavista oireista, kuten ahdistuksesta, masennuksesta, univaikeuksista, muistiongelmista ja motorisista haasteista. Hänellä diagnosoitiin ennen kuolemaansa Parkinsonin tauti.
Vasta Williamsin kuoleman jälkeen selvisi, että hänen oireidensa taustalla oli todellisuudessa vakava Lewyn kappale -niminen dementiasairaus. Williams taisteli lisääntyneiden oireidensa kanssa viimeisen Yö museossa -elokuvan, Night at the Museum: Haudan salaisuus, kuvauksissa.
Hän muun muassa unohteli vuorosanoja, mikä ei ollut hänelle lainkaan tyypillistä. Tämä ahdisti ja stressasi Williamsia. Elokuvan ohjaaja Shawn Levy on kertonut huomanneensa kuvauksissa, ettei Williams ollut oma itsensä, sekä rauhoitelleensa tätä epävarmoina hetkinä.
Williamsin vaikeuksista huolimatta hänen roolisuorituksensa saatiin valmiiksi niin taitavasti, ettei katsoja huomaa näyttelijän kamppailua. Haudan salaisuus jäi Williamsin viimeiseksi suureksi elokuvarooliksi kameran edessä.
Williams kuoli itsemurhaan elokuussa 2014.
Kehitys kehittyy
Synkästä taustatarinasta huolimatta itse elokuvat saivat aikaan myös myönteisiä ilmiöitä. Ensimmäisen Yö museossa -elokuvan jälkeen New Yorkin American Museum of Natural Historyn kävijämäärä kasvoi selvästi – aivan kuten ensimmäisen elokuvan lopussa tapahtuu.
Elokuvien aikana myös tehostetekniikka kehittyi. Esimerkiksi cowboy Jedediahia näytellyt Owen Wilson sekä roomalaista Octaviusta näytellyt Steve Coogan saatiin näyttämään elokuvissa yhä luontevammin miniatyyrikokoisilta oikeilta ihmisiltä.
Ällistyttävä yksityiskohta on myös elokuvissa Dexter-kapusiiniapinaa näytellyt julkkisapina Crystal. Crystal on esiintynyt Yö museossa -elokuvien lisäksi muun muassa elokuvissa The Hangover Part II ja Viidakon ykä. Se on syntynyt vuonna 1994 ja on tiettävästi yhä elossa.
Kirsikkana kakun päällä voimme kiittää Yö museossa -elokuvia siitä, että Rami Malekista tuli uusi nimi Hollywoodissa. Faarao Akhmenrah oli hänen ensimmäinen merkittävä roolinsa valkokankaalla.
