Ohjaaja tarjosi suomalaista viinaa ulkomaisilla elokuvajuhlilla: "Johti hämmennykseen"

Ohjaaja Teemu Nikin tuotantoa leimaa tee se itse -asenne ja tinkimätön visio, joka on tehnyt hänestä yhden suomalaisen elokuvan omaperäisimmistä äänistä.

Nikki tunnetaan myös estottomasta tyylistään sekoittaa mustaa huumoria ja riipaisevaa draamaa. Tämä näkyy varsinkin hänen uudessa elokuvassaan 100 litraa sahtia, joka on ryyppykomediaksi naamioitu draama sisarusten välisistä ongelmista, päihteistä ja syyllisyydestä. Päärooleissa loistavat Elina Knihtilä ja Pirjo Lonka.

Nikki nousi suuren yleisön tietoisuuteen elokuvalla Armomurhaaja (2017), joka valittiin Suomen Oscar-ehdokkaaksi, ja pääsi kisaamaan Cannesin Kultaisesta palmusta lyhytelokuvalla All Inclusive (2019). Ohjaajan päätöihin luettava Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia (2021) voitti puolestaan Venetsian elokuvajuhlien yleisöpalkinnon.

Myös Nikin uusi elokuva on herättänyt kiinnostusta kansainvälisesti. 100 litraa sahtia sai ensi-iltansa Rooman elokuvajuhlilla, jonka jälkeen se palkittiin Tallinnan PÖFF Black Nights -festivaalilla.

Ihmiset yrittävät parhaansa

Vaikka 100 litraa sahtia kertoo perinteisestä suomalaisesta juomasta, sen ytimessä ovat universaalit teemat, kuten vaikeus toimia oikein ja elämän tragikoomisuudesta pulppuava huumori.

– Elokuva saattaa viedä katsojat Sysmään, mutta sen käsittelemät aiheet ovat kaikkien tunnistettavissa. Ehkä se siksi puhuttelee myös kansainvälistä yleisöä, Teemu pohtii Katsolle.

Nikin elokuvia yhdistävät ihmiset, joilla on jokin särö. Hän kertoo, ettei ole koskaan tietoisesti lähtenyt rakentamaan tragikomediaa, mutta tarina ja hahmot ovat yleensä vieneet siihen suuntaan.

– Luomillani hahmoilla on aina jokin heikkous, mutta he yrittävät silti pärjätä. Hyvää komediaa syntyy, kun ihmiset tekevät parhaansa, vaikka kaikki ei menekään putkeen. Oikein toimiminen on oikeassa elämässäkin välillä todella vaikeaa, Teemu toteaa.

Sysmä mielikuvissa ja valkokankaalla

Uudessa elokuvassa on paljon Sysmästä kotoisin olevan Nikin lapsuutta. Hän muistelee, kuinka sahti oli hänen perheessään tärkeä osa juhlia, ja miten sen makua arvioitiin vakavalla hartaudella.

– Sitä ei juotu vain juomisen takia. Aina maisteltiin ja pohdittiin, että tuliko hyvä satsi.

Vaikka Nikki muutti Sysmästä jo 30 vuotta sitten, kotiseutu on edelleen tärkeä inspiraation lähde. Hän kuvailee Sysmää mielessään romantisoiduksi, kärjistetyksi paikaksi, jossa kaikilla hahmoilla on paikkansa tarinassa.

– En enää ajattele Sysmää sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin se on päässäni. Ja se on aika hyvä paikka elokuville! hän naurahtaa.

Sysmästä elokuvaan on siirtynyt myös tietty lännenelokuvamainen estetiikka. Nikki kertoo halunneensa tehdä kuvaaja Jarmo Kiurun kanssa visuaalisesti rohkean, superleveälle laajakuvaformaatille tallennetun elokuvan, jossa on westernmäistä tunnelmaa.

– Sysmän maisemat sopivat siihen täydellisesti, Teemu kiteyttää.

Sahti on mysteeri ulkomailla

Vaikka sahti on Suomessa tunnettu perinnejuoma, ulkomailla se on täysin mysteeri. Nikki kertoo yrittäneensä selittää sahdin olemusta esimerkiksi elokuvafestivaaleilla.

– Google-kääntäjä auttaa vähän, mutta yleensä se johtaa enemmän hämmennykseen kuin ymmärrykseen. Sahti herättää ulkomaalaisissa joko kiinnostusta tai epäilyksiä. Moni vertaa sitä kiljuun tai pontikkaan, ja siitä on vähän vaikea päästä eteenpäin, Nikki sanoo.

Ohjaaja myös paljastaa vieneensä Sysmän kullaksi kutsuttua juomaa litrakaupalla muun muassa Roomaan ja Tallinnaan festivaalijuhlia varten.

– Sitä roudattiin se kuuluisa sata litraa molempiin paikkoihin. Hyvä tempaus, vaikka juomaa jäikin ihan pirusti yli. Uskon, että Sysmän omassa ensi-illassa menekki on parempi, Teemu nauraa.

Tehdään, vaikka kukaan ei maksaisi

Nikki on tunnettu myös siitä, ettei hän jää odottamaan rahoituspäätöksiä, vaan tekee elokuvia, vaikka kukaan ei niitä rahoittaisi.

– Jos haluan tehdä elokuvan, niin kukaan ei saa päättää puolestani, että teenkö vai en.

Asenne on mahdollistanut sen, että tänä vuonna 50 täyttävä Nikki on ikäänsä nähden yksi Suomen tuotteliaimmista ohjaajista. Lukuisten pitkien elokuvien ohella hän on ohjannut ja käsikirjoittanut uskomattoman paljon lyhytelokuvia sekä sarjoja, kuten Elisa Viihteen mainion Mister8:n sekä Yle Areenan suositun Sekasin-sarjan.

– En ole koskaan jäänyt odottamaan, että joku muu antaisi luvan tehdä. Ja aina voi tehdä lyhytelokuvia, koska niiden kautta oppii, miten elokuva toimii.

Lopuksi Nikki saa vastata leikkimieliseen kysymykseen: jos hän saisi viettää pitkän sahti-illan ja saunoa kenen tahansa kanssa, kenet hän valitsisi?

– John Carpenter on lempiohjaajani, mutta en usko hänen olevan rennointa mahdollista ryyppyseuraa. Valitsisin ehkä Peter Jacksonin. Voitaisiin puhua siitä, miten hänen uransa alkoi, ja mitä mieltä olen hänen myöhemmistä elokuvistaan. Ja ehkä Gary Oldmanin, jos hän vielä joisi, Nikki nauraa.