Näyttelijä Sari Havas avoimena: "Ikääntyminen ei ole helppoa"
Sari Havaksella on hyviä muistoja Ylen Peräkamaripojat- ja Lehmän vuosi -sarjojen kuvauksista.
Vuoden 1993 kanavauudistuksen myötä TV2 alkoi panostaa kotimaiseen draamatuotantoon. Se laajensi ohjelmistoaan faktapainotteisesta tarjonnasta viihteellisempiin elokuviin ja televisiosarjoihin.
Ruutuun tuli monta katsojien suosikkia, kuten Metsolat, Elämän suola, Hovimäki, Hyvien ihmisten kylä ja Putkinotko.
Draamasarjojen rinnalle syntyi uusi sarjaformaatti Maalaiskomediat.
Jo vuonna 1991 TV2 esitti neljäosaisen maaseututeemaisen sarjan Matkalaukkukostaja, jonka keskeisissä rooleissa nähtiin muun muassa Martti Suosalo, Kari Sorvali, Lena Meriläinen ja Pertti Sveholm.
Matkalaukkukostajan luoneet käsikirjoittaja Heikki Luoma ja ohjaaja Jukka Mäkinen jatkoivat maaseututarinointia, ja vuonna 1998 sai TV2:lla ensi-illan Maalaiskomedian ensimmäinen osa Vain muutaman huijarin tähden.
Sarjassa mukana olivat muun muassa näyttelijät Jarkko Tiainen, Miia Nuutila, Matti Tuominen, Jukka Pitkänen ja Anne Niilola.
Maalaiskomedia-sarja jatkui vielä kolmella osalla: Peräkamaripojat (2001), Mooseksen perintö (2002) sekä Turvetta ja timantteja (2006–2007).
Opiskelukaveri tarjosi tv-töitä
Sari Havas oli 1990–2000-luvuilla yksi televisiosarjojen luottonäyttelijöistä.
Hän oli mukana myös Maalaiskomedian osassa Peräkamaripojat, jossa Sari näytteli televisiotoimittaja Veera Ketoa, joka lähtee Hämeeseen selvittämään Kuusniemen poikamiesten naisten kaipuuta.
Maalaishenkinen työ jatkui Sarin osalta TV2:lla vuonna 2006 Lehmän vuosi -sarjassa, jossa hän näytteli pääosaroolin kotikuntaansa Haapavirralle palaavana eläinlääkäri Hanna Takalana.
Tampereen ympäristössä kuvattuun sarjaan tehtiin katsojien toiveesta kaikkiaan kolme tuotantokautta.
– Minulla on ihania muistoja näistä. Niitä oli niin kiva tehdä, koska pääsimme tarinoissa aitoon maalaismaiseen elämänrytmiin, Sari muistelee.
Sari oli Teatterikorkeakoulussa vuosina 1985–1989 opiskelukavereita Maalaiskomedia- ja Lehmän vuosi -ohjaaja Jukka Mäkisen kanssa.
– Kaipa hän halusi tehdä yhteistyötä minun kanssani. Muistan, että paljon reissasin Tampereelle kuvausten aikaan. En osaa muuta sanoa kuin, että oli ihana saada tehdä näitä sarjoja, Sari iloitsee.
Yle Areenassa nähtävät maalaisteemaiset komediat ovat yhä yleisön suosikkeja. Sari ymmärtää niiden vetovoiman.
– Nykypäivänä ei ole mitään sen kaltaista. Rauhallista, ei pahoja ihmisiä. Maalaiskomedioissa oli hyvää mieltä, hän pohtii.
– Eihän me olla varsinaisia kaupunkilaisihmisiä, vaan enimmäkseen meillä on maaseutukokemus, joka tuo tasapainoa ja rauhallisuutta, näyttelijä jatkaa.
Kun Sari itse haluaa rauhoittua television ääressä, katsoo hän luonto-ohjelmia.
– Niissä on samaa huumoria ja koskettavuutta kuin oli näissä meidän TV2-tuotannoissa.
Keho muistuttaa iästä
Tänä kesänä Saria työllistää Antti Heikkisen kirjoittama ja Antti Tuomas Heikkisen ohjaama musiikkikomedia Rakkautta ja rautanauloja, jota esitetään 1. elokuuta asti Utran Uudessa Teatterissa Joensuussa.
Syksyllä näyttelijä palaa Helsingin Kaupunginteatterin pienelle näyttämölle, jossa jatkuu Pirjo Tuomisen samannimiseen romaaniin perustuva komedia Kurtturuusut.
Se kertoo neljästä seitsemänkymppisestä leskinaisesta, jotka rohkeasti nauttivat elämästään.
Sari myöntää, ettei ikääntyminen ole helppoa. Ihmisiä alkaa kadota ympäriltä ja oma keho muistuttaa väistämättömistä muutoksista.
– Ikääntymisessä on luopumista. Keho alkaa kärsiä, rapistua ja haperoitua. Ei ole enää notkeutta ja ketteryyttä. Joudun vähän jo ponnistelemaan, kun lähden liikkeelle, hän toteaa.
Kurtturuusut on ylistys ystävyydelle. Siviilissä Sari on onnellinen ystävyyssuhteistaan, joista vanhimmat ovat säilyneet lapsuudesta lähtien.
– Oulun tytöiksi me itseämme edelleen kutsumme. Miehiä tulee ja miehiä menee, mutta ystävyys on aina pysynyt.
– Tarvitsemme välillä sitä, että kokoonnumme yhteen. Enimmäkseen syömme, yritämme käydä läpi kaikkien elämät, jaamme murheet ja iloitsemme ilot. Ja nauramme paljon, Sari kertoo.
Pitkä suhde vaatii tahtotilaa
Rakkaus kuuluu kaikenikäisille, ja teatterin kurtturuusut syöksyvät rakkauden etsintään rohkeasti.
Rakastumisen tunne on Sarin mukaan sama nuorena ja kypsemmällä iällä.
– Muistan sen hullun rakkauden tunteen 14–15-vuotiaana. Olin pakahtua rakkauteen.
– Rakkauden ylläpitäminen ja rakastaminen pitkällä jänteellä ovat erilaista. Tässä iässä olen tavallaan tehnyt päätöksen, että tässä pysyn, Sari sanoo.
Parisuhde- ja seksuaaliterapeutiksi kouluttautunut näyttelijä löysi nykyisen aviomiehensä Risto Saikon vuonna 2016 Tinder-deittisovelluksesta. Naimisiin he menivät kolme vuotta myöhemmin.
Sari tietää, etteivät ihmissuhteet voi aina olla auvoisia. Onnellinen liitto vaatii tahtotilaa.
– Parisuhteen tila vaihtelee, mutta tuntuu turvalliselta tietää, että molemmat haluamme pysyä tässä, hän toteaa.
Vain muutaman huijarin tähden, Matkalaukkukostaja, Peräkamaripojat, Mookseksen perintö ja Turvetta ja timantteja ovat katsottavissa Yle Areenassa.
