Näyttelijä Kati Outiselle iski kiusallinen vaiva Tulitikkutehtaan tyttö -kuvauksissa - teki nerokkaan päätöksen

Aki Kaurismäen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa draamaelokuvassa Tulitikkutehtaan tyttö liukuhihnalla työskentelevä Iiris Rukka (Kati Outinen) elättää pienellä palkalla äitinsä (Elina Salo) sekä isäpuolensa (Esko Nikkari)  ja tekee yksin kaikki kotityöt. Nöyrä tyttö alkaa kaivata rakkautta ja lähtee etsimään sitä tanssipaikoista. Yökerhosta löytyy menestyvä mies nimeltä Aarne (Vesa Vierikko).

Tulitikkutehtaan tytön budjetti oli pieni, ja elokuva kuvattiin reilussa kolmessa viikossa keväällä 1989.

– Se on minulle niin mieluisa elokuva sekä tekotavaltaan että lopputulokseltaan, että aika on venynyt muistoissani, ja tuntuu, että olisimme kuvanneet sitä koko kevään, näyttelijä Kati Outinen kertoo muistelmissaan Niin lähelle kuin muistan.

Kun Kati tapasi ohjaajan ensi kerran elokuvan tiimoilta, Aki ojensi hänelle elokuvan käsikirjoituksen, joka oli vain A4-kokoinen paperi. Siihen hän oli hahmotellut Katin esittämän Iiris Rukan elämän pääpiirteet, loput elokuvasta olisi improvisoitua.

Pukusuunnittelijaan tai meikkaajaan elokuvan budjetti ei venynyt, joten Kati kaivoi omasta vaatekaapistaan roolihahmonsa asut. 

Iiris Rukka tarvitsi jalkaansa matalapohjaiset kengät, jollaisia Katin garderobista ei löytynyt. Hän suuntasi kirpputorille. Sopivat löytyivät, mutta ne olivat näyttelijän jalkaan aavistuksen liian pienet.

– Minulla on niillä kävellessäni aina tuskallinen olo – ja se näkyy minusta ja sopii Iirikselle tosi hyvin. Ajattelin, että pidän kuvauksissa Iiriksen kenkiä vain silloin, kun kamera käy, ja muuten lompsin menemään lenkkareissa, Kati kertoo.

Kuvaukset kuin dekkari

Vastanäyttelijänsä Elina Salon tapaamista Kati jännitti etukäteen.

– Ihailen häntä ja pelkään, että hän ei pidä minusta tai pitää minua tosi lahjattomana. Toisin kävi, yhteistyömme sujuu todella hyvin, Kati kirjoittaa.

Katin esittämä Iiris Rukka oli elokuvan joka kohtauksessa. Kuvausten aikaan näyttelijä teki töitä helsinkiläisessä KOM-teatterissa, joten kuvausten oli tapahduttava iltapäivisin ja öisin teatterin aamuharjoitusten ja iltaesityksen jälkeen.

Suomen ainoa yhä toiminnassa oleva tulitikkutehdas löytyi Jyväskylän kupeesta Vaajakoskelta. Elokuvassa nähtävät tulitikkujen valmistusprosessit on kuvattu siellä. Tehtaassa Katille opetettiin liukuhihnaprosessin vaiheet, ja hän oli kuvaajien mukana tehtaalla yhden päivän.

Elokuvan kuvauksia Kati on kuvaillut dekkarina: päivän lopuksi tuli tiiseri seuraavaksi päiväksi.

– Etukäteen tiedän vain kuvauspaikan tai kohtauksen otsikon. Esimerkiksi erään kuvauspäivän jälkeen Aki sanoo: ”Huomenna Iiris viettää syntymäpäiväjuhlat”. Kuvittelin ne perheen kesken vietettäviksi kakkukesteiksi, mutta Aki yllättää ja laittaa Iiriksen kaljabaariin yksikseen, Kati muistaa.

Arvaamaton vaiva

Kati Outinen on kärsinyt atooppisesta ihottumasta teini-iästä lähtien. Se on arvaamaton vaiva, jota stressi herkästi pahentaa. Näin kävi Tulitikkutehtaan tyttöä kuvattaessa – ihottuma puhkesi kasvoihin. Tarkkasilmäiset katsojat voivat nähdä Iiriksen nenän alapuolella punaisen läiskän, jonka Kati päätti olla peittämättä meikillä.

– Jollain oudolla tavalla minua alkaa katsoa peilistä Iiris, läikästä tulee Iiriksen ominaisuus, ja se korostaa sitä alakuloa ja suruntuttuutta, jonka mielessäni Iiriksen henkiseen olemukseen liitän.

Pariisissa Katilta kysyttiin hämmentyneenä kasvoissa näkyvästä läikästä. Hän ei lähtenyt huijaamaan katsojia vaan kertoi avoimesti ihosairaudestaan, josta teki osan elokuvataidetta.

– Nerokasta, Ranskassa kehuttiin.

Tulitikkutehtaan tyttö esitetään Yle Teemalla tiistaina 16. heinäkuuta klo 21.50. 

Lähde: Outinen, Kati, Niin lähelle kuin muistan, 2021, Otava