Näkökulma: Tämän takia kotimainen sarjamurhaajajännäri Pahan väri ärsyttää jo näkemättä

Näkökulma: Tämän takia kotimainen sarjamurhaajajännäri Pahan väri ärsyttää jo näkemättä
Kari Hietalahti sarjahukuttajan roolissa tv-sarjassa Pahan väri. 

Katson toimituspäällikkö toivoisi kotimaisiin rikossarjoihin enemmän täysfiktiota.

Maanantaina 17. kesäkuuta MTV:llä alkaa sarjamurhaajia käsittelevä kotimainen Pahan väri -sarja, jota itsekin olen alkanut katsoa vasta nyt, vaikka se on toki ollut katsottavissa Maikkarin maksullisessa suoratoistopalvelussa jo usean vuoden. Jo silloin kun sarja julkaistiin, minua ärsytti siinä näkemättä yksi asia. 

Sarjan sarjamurhaajilla on selkeät esikuvat oikeassa elämässä. Esimerkiksi Jukka Rasilan hahmon esikuvana on hanskakuristaja Mikael Penttilä, ja Kari Hietalahti tulkitsee sarjahukuttaja Pekka Seppästä. Ohjelman lopputeksteissä väitetään, että kaikki sarjan henkilöt perustuvat käsikirjoitettuun fiktioon. Se on vale - eivät perustu! Vaikka nimet on muutettu, esikuvat ovat ilmeiset vähänkin uutisia seuraaville.

Arvostan sarjan käsikirjoittajaa Miira Karhulaa, sillä hänen kynästään on oma suosikkisarjani Aallonmurtaja,  ja ensinäkemäni perusteella Pahan värissäkin on paljon hyvää. Väistämättä tulee kuitenkin mieleen, eikö suomalaisilla käsikirjoittajilla ole riittävästi mielikuvitusta, kun rikostapauksia pitää kopioida fiktiivisiin sarjoihin todellisuudesta? Aallonmurtajakin muuten perustuu jossain määrin todellisuuteen, joskaan sen kohdalla asia ei häirinnyt itseäni, toisin kun Pahan värin tai vaikkapa syksyllä jatkuvan suositun poliisisarjan Roban kohdalla.

Osin tässä häiritsee se sama, miksi en oikein pidä true crime -buumista. Minusta tuntuu väärältä, että oikeille ihmisille sattuneita hirvittäviä tragedioita jalostetaan suuren yleisön sensaatiohakuiseksi popcorn-viihteeksi.

Myönnän silti, että itsekin kulutan true crimea jonkin verran, enimmäkseen podcastien muodossa. Viimeksi olenkin voinut pahoin kuunnellessani Areenasta sinänsä kiinnostavaa Sukuni murhamysteeri -podcastia. Ylipitkittämistäkin enemmän sarjassa häiritsee tapa, jolla ohjelma on tehty. Vaikka kakkoskauden aiheena oleva hirvittävä joukkomurha on tapahtunut suht kaukana historiassa, en voi sietää sitä, että aivan liian hilpeältä kuulostava naistoimittaja kertoo tapahtumista ajoittain jopa hihitellen. Kun käsitellään todellisia rikoksia, tyyliseikat ovat tärkeitä.

Artikkelia muokattu 17.6. klo 9:13: Pääkuva vaihdettu.