Näkökulma: Sohvaperunat on kaikki, mitä suomalaisen tarvitsee katsoa televisiosta

Lineaarinen televisio kituu. Leffauusintojen seassa on viidensiä, kuudensia ja kymmenensiä tuotantokausia realityistä, joissa keskipisteenä ovat takapuolet ja alkoholi. Poliiseja, rajavartijoita, lääkäreitä ja finninpoksauttajia saa ihailla tekemässä samaa puuhaa jaksosta toiseen. Ne leffauusinnat olivat jo julkaisupäivinään parhaimmillaan ihan siedettäviä.

Jos uutisetkin lukee lehdestä tai netistä, ei edes Kympin uutisille ole juurikaan tarvetta, ja mainoskatkot saa helposti ohitettua katsomalla sarjansa tilauspalveluista.

Ne harvat, oikeasti mielenkiintoiset tai hyödylliset ohjelmat kasaa yhteen yksi, jo yli kahdeksan vuotta ruuduilla pyörinyt sarja: Sohvaperunat. Sarjaa on tuijotettu jo kohta 16 kokonaista kautta, ja viikosta toiseen sohvikset tiivistävät viikon ohjelmat kivaan, helppoon, tunnin mittaiseen nippuun.

Sohvaperunoissa näkee kaiken suurimmista uutisista Euroviisuihin ja lyhytelokuviin, ja jos tavallisten telkkariuutisten nostalgisuus viehättää, pääsee usein sanomaan Keijo Leppäselle ”hyvää iltaa” Sohvaperunoiden mukana. Turhat ohjelmat, liian usein nähdyt tai muuten surkeat uusinnat ja täytejaksot jätetään pois, ja jäljelle jäävät jokaisen viikon tärkeimpien ohjelmien tärkeimmät kohtaukset.

Jarpin ja Jukan yhteenotto säikäyttää lapset Duudsoneiden ohjelmassa: ”Sun asenne hiertää!”

Sarjaa voi käyttää myös tv-suosituksien löytämiseen, sillä usein loppuhuipennukset jätetään näyttämättä. Sitten on helppo etsiä Vilma Melasniemen tyynesti mutta napakasti ilmoittaman kanavan striimauspalvelu ja katsoa sieltä juuri se ohjelma, joka sillä viikolla jäi kiinnostamaan.

Harvalla nykyajan ihmisellä, varsinkaan nuorella, on aikaa tai kiinnostusta kököttää ruudun edessä samaan aikaan joka päivä. Siksi perjantai-iltainen tiivistelmä viikon viihdetarjonnasta on kätevä tapa aloittaa viikonloppu, pysyä kartalla sillä hetkellä oleellisista tosi-tv-sähläyksistä ja nauraa hauskimmille pätkille ruudun toisella puolella omaa telkkariaan tuijottavien tavisten kanssa.

Marcus Grönholm hikeentyy jo alkumetreillä Amazing Racessa: ”Siis voi jumalauta!”