Näkökulma: Musiikkivideot olivat hevilapsen taivas
KISSin ja Martin Scorsesen tuotanto pitivät kasarilapsen ruudun ääressä.
Ylen sarja Olipa kerran televisio on loistava! Suomalaisen tv-katselun historiaa tarkasteleva sarja on temaattisesti hienosti rakennettu ja vieraat on valittu tarkkasilmäisesti. He osaavat avata mainiosti sitä, mitä televisio on merkinnyt meillä vuosikymmenten varrella.
Sarja on myös inspiroiva ja sai minutkin miettimään, mitä olen televisiolaiteesta katsellut. Koukataan Ruotsin puolelta, jossa kävin syntymässä vuonna 1975 ja myös ensimmäiset kuusi vuottani elämässä.
Varsinkin Suomeen lopulta muutettuamme ruotsalaiset lastenohjelmat vaikuttivat aina jotenkin jännittävämmiltä ja ikään kuin todellisuuden toiselle tasolle nousevilta. Kieli toki varmasti vaikutti eksoottisuuteen, mutta jotain Pikku Kakkosesta ja Puoli viidestä poikkeavaa ja mystistä niissä oli. Nimikkeitä en valitettavasti muista.
Jo silloin vaikutti myös siltä, että kaikki Atlantin takaiset ohjelmat ja ylipäänsä vaikutteet tulivat Ruotsiin Suomea aikaisemmin. Jos puhuin jostain amerikkalaisesta sarjasta, Ruotsin serkut olivat sen varmasti jo nähneet.
Tämä näkyi myös vähän myöhemmin, 10 vuoden iästä eteenpäin, rock- ja heviheräämiseni aikoina. Television musiikkiohjelmat kiinnostivat valtavasti, mutta niitä oli Suomessa valitettavan vähän. Hittimittarissa ja Levyraadissa näkyi satunnaisesti sitä, mitä himoitsin eli KISSin ja W.A.S.P:in kaltaisten bändien videoita.
Ja esimerkiksi ensinmainitun Heaven's On Fire -musiikkivideo oli niin suosittu kaltaisteni pikkuhevareiden keskuudessa, että bändin Animalize-levyn suomalaisen c-kasettiversion kanteen lisättiin teksti: "TV:stä tuttu!". Heli Nevakareen luotsaama Rockstop-ohjelma teki tärkeää pioneerityötä raskaamman rockin esittelyssä.
Vaan sattuipa niin, että äitini työkaverina oli vanhempi hevari, jolla oli myös taivaskanavat. Sieltä hän alkoi nauhoittaa minulle ja veljelleni hevimusiikkivideoita ja se oli taivas! Siihenastisten lempibändieni lisäksi löysin uusia, synkempiä bändejä, kuten Slayer ja Venom.
Ja vielä taas vähän myöhemmin tärkeäksi muodostuivat erityisesti elokuvat Martin Scorsesen ohjaustöistä Sergio Leonen ja Stanley Kubrickin leffoihin. Tämän myötä koko VHS-videoformaatti muodostui entistä tärkeäksi. Alkoi kehittyä suuri kokoelma elokuvahistorian merkkiteoksia.
Nuorena aikuisena oli tärkeää esimerkiksi sunnuntaipäivien krapulan poistanut Frendit. Tällä vuosituhannella sielua ovat ravinneet Sopranosin, Breaking Badin ja Californicationin kaltaiset älykkään oivaltavat laatusarjat.
Nykyisin en katso televisiosta niin sanotusti suorana muuta kuin lähinnä uutiset ja A-studion. Työni kautta tutustun moneen ohjelmaan ennakkoon ja omaa kiinnostustani tyydytän Areenan, Netflixin ja muiden suoratoistojen kautta. YouTubea katson valtavasti, mutta sielläkin menen usein niin sanotusti alkulähteille: 1980-luvun hevivideoiden pariin.
Olipa kerran televisio TV1:ssä torstaisin kello 19.00. Sarja on kokonaisuudessaan Areenassa.
