Näkökulma: Hollywood tappaa tarinoiden uskottavuuden
Yhdysvaltalaisten pinnallinen kulttuuri pilaa tv-elämyksen.
Katsoin taannoin Netflixiltä Etsin sinut -minidraaman, joka on ollut suoratoistopalvelun menneen kesän katsotuimpia sarjoja.
Videolla Erikoisjoukkojen kouluttajat kertovat, säälivätkö he koskaan kokelaita.
Siinä perheenisä tuomitaan syyttömänä poikansa murhasta vankilaan. Hän päättää paeta, kun selviää, että lapsi saattaa yhä elää.
Tarinasta ei puutu jännitystä eikä yllättäviä juonikäänteitä eli kyse on koukuttavasta materiaalista. Etsin sinut oli myös muistutus siitä, miksi nykyään jätän yhdysvaltalaiset draamasarjat mieluiten väliin.
Kuten usein amerikkalaisdraamat myös Etsin sinut vilisee kliseitä, jotka vievät tarinalta uskottavuuden. Kenties olette itsekin havainneet…
…että jenkit rakastavat takaa-ajokohtauksia, mutta kukaan ei saa toista kiinni edes umpikujissa.
…vaikka etsivä on jahdannut kellon ympäri sarjamurhaajaa tai päivystänyt kyttäyskeikalla, hänen habituksensa on moitteeton.
…ajaessaan autoa kuski käy vilkasta keskustelua vierustoverinsa kanssa katsomatta eteensä. Silti auto pysyy hyvin omalla kaistallaan.
…rikollisjengin piilopaikkaan tekee ratsian yksi poliisi ilman tukijoukkoja.
…kodit ovat kuin sisustuslehtien sivuilta.
…jenkit rakastavat aseita, mutta kukaan ei ampuessaan osu edes lähietäisyydeltä kohteeseensa.
…amerikkalaisnäyttelijän itku ei kirvoita kyyneleitä.
Oletteko koskaan vertailleet yhdysvaltalaista ja eurooppalaista rikosdraamaa? Ero on kuin yöllä ja päivällä.
Siinä missä suomalainen, englantilainen tai tanskalainen rikostutkija virttyneessä villapaidassaan näyttää kuin olisi tissutellut viikkoja depression kourissa, on hänen jenkkikollegansa kuin suoraan mallitoimiston katalogista.
Toinen uskottavuuden tappaja on yhdysvaltalaisten pakkomielle kauneuteen ja ikuiseen nuoruuteen. Vaikka hahmo kuvaisi keski-ikäistä ihmistä, tulee hänen näyttää parikymmentä vuotta nuoremmalta. Tähän ansaan ovat jo monet Hollywood-tähdet langenneet, kuten Nicole Kidman, Jennifer Grey ja Courteney Cox.
Alkuvuodesta psykologiaan ja mielenterveyteen keskittynyt aikakauslehti Psychology Today pohti, kuinka Hollywood on vastuussa nykyisen epärealistisen kauneusihanteen luomisesta ja normalisoinnista. Paljonkin, toteavat asiantuntijat.
Koska kulttuuri heijastaa yhteiskunnan arvoja, näyttäytyvät amerikkalaisten arvot pinnallisina ja turhamaisina. Ainakin tältä Euroopan laidalta katsottuna.
Otan siis jälleen välimatkaa Hollywood-tuotantoihin ja suosittelen esimerkiksi näitä eurooppalaisia arkisia helmiä: Je m’appelle Agneta (Netflix), Felix & Klara (Yle Areena), Varasteleva varpunen (Yle Areena) ja Calle Málaga – muistojen katu (elokuvateatterit).
