Mikko Kekäläinen lähti naisen perässä ulkomaille
Puoli seitsemän -juontaja Mikko Kekäläinen paljastaa, millainen savolainen hän on.
Lukiossa Mikko Kekäläinen ryhtyi pohtimaan, mikä hänestä tulisi isona. Vaihtoehtoja oli kaksi: hän halusi töihin radioon tai rock-tähdeksi Amerikkaan.
Koska mahdollisuudet ponnistaa Pieksämäeltä maailmantähteyteen olivat rajalliset, päätyi Mikko tavoittelemaan uraa radioäänenä.
Ei aikaakaan, kun lukiolaisnuori oli saanut jalan Pieksämäen paikallisradion oven väliin, samaisen radiokanavan, jonka palveluksessa hänen isänsä tuolloin työskenteli.
Puupäinen oman tien kulkija
Mikolla on lämpimät muistot lapsuudestaan eteläsavolaisella Pieksämäellä. Perheeseen kuului vanhempien ja kuopus-Mikon lisäksi kolme vuotta vanhempi veli.
Vanhemmat erosivat Mikon ollessa kolmevuotias. Siitä eteenpäin hän varttui äidin ja isäpuolensa perheessä. Isäkin asui lähellä ja suhde häneen säilyi läheisenä.
– Synnyin hyvään, tasapainoiseen ja sallivaan perheeseen. Olen monesti miettinyt, että on kyllä mutsilta vaatinut paljon rohkeutta, kun antoi minun tutkia maailmaa.
– En koskaan tehnyt mitään älyttömän hölmöä, ollut pahantekijä tai rettelöijä. Olin nuorena puupäinen oman tien kulkija ja koulussa tuppasin aina vähän olemaan napit vastakkain. Äiti antoi viisaasti minulle tilaa kasvaa, Mikko kiittää.
Savolaisen ja kainuulaisen liitto
Savolaisuutta Mikko hellii sielussaan. Onhan se tärkeä osa hänen identiteettiään.
– Minussa on tarinoijan taipumusta ja humoristinen tapa katsoa maailmaa, mikä kenties on savolaisuutta ja suvun perinnettä.
– Olen kuullut, että Kekäläiset ovat aina olleet kovia iskemään juttua. Isäni ja erityisesti ukkini olivat sellaisia, ja mummikin oli hyvä suustaan. Heissä oli sellaista viäräleukaisuutta, Mikko kuvailee sukuaan.
Omaa savolaisuutta on vaikea arvioida, mutta juontaja uskoo, että Kristiina-vaimo tunnistaa puolison savolaiset piirteet. Ainakin hän itse näkee vaimossaan vahvan kainuulaisuuden.
– Nyt ollaan tosi vaarallisilla vesillä. Pitää puhua tavalla, että uskallan jatkossakin mennä Kainuuseen. Mielestäni kainuulaisuus on hirveän vahva identiteetti. Se määrittää ihmistä jopa enemmän kuin savolaisuus.
– Kuten Nälkämaan laulussakin lauletaan, he hyväksyvät olosuhteet ja pärjäävät niissä. Heissä on määrättyä fatalismia, periksi ei anneta. Jos näillä rakkailla kainuulaisilla ei ole jokin asia pikkuisen huonosti, eivät he pysty olemaan täysin onnellisia, Mikko naurahtaa.
Opettajien päänvaiva
Kiitollisena Mikko muistelee kasvuvuosiaan, jolloin hänen sallittiin elää itsensä näköistä elämää.
Pieksämäen teillä ei montaa pitkätukkaista bändipoikaa noihin aikoihin Mikon lisäksi kulkenut.
– Sain olla erilainen, etsiä oman suuntani. Uskon, että se on ollut yksi mahdollistaja sille, että olen hakenut alalle, jossa olen paljon esillä, hän toteaa.
Koulussa Mikko pärjäsi ja sai hyviä arvosanoja, etenkin kielistä.
– Varmasti olen opettajilleni aiheuttanut ylimääräistä päänvaivaa vain sillä, että olen suuna päänä koko ajan ollut äänessä, esittänyt näkemyksiä ja ottanut kantaa.
– Varsinkin teini-iässä persoonani rupesi vahvemmin piirtymään ja tuli tarve tuoda sitä esille. En ollut helppo oppilas, juontaja tunnustaa.
Naisen perässä ulkomaille
Lukion jälkeen Mikko suuntasi silloisen tyttöystävän perässä Englantiin, missä nuoripari sai työtä vastaan asua hotellissa.
Kolme kuukautta hän siivosi hotellia Bournemouthissa Ison-Britannian etelärannikolla. Kaupunki oli ennestään tuttu, sillä juurikin täällä Mikko oli lukioikäisenä käynyt kielikurssin.
Suomeen palattuaan Mikko jatkoi Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan puheviestintää.
Tuolloin Tourulan kaupunginosassa toimi viestintätiedeiden laitos sekä Yleisradion maakuntatoimitus, josta tulikin Mikolle seuraava työnantaja.
– Siellä tein radiota. Meillä oli mahtava villin lännen meininki, hienoa luovaa hulluutta.
– Kun rupesin tekemään duunia, opinnot rupesivat laahaamaan. On minulla humanististen tieteiden kandidaatin tutkinto, jonka tein aikuisiällä. Joskus varmaan gradunkin puserran, Mikko tuumii.
Teatteri hävisi merivoimille
Neljän Jyväskylässä vietetyn vuoden jälkeen Mikko muutti Helsinkiin samaisen tyttöystävän matkassa, joka oli suostutellut hänet Englantiin hotellia siivoamaan.
Helsingissä tapahtui paljon lyhyessä ajassa.
Mikko pääsi töihin Ylen digitaaliselle radiokanavalle Radio Ainoon ja opiskelemaan yliopistoon teatteritiedettä.
– Yhden syksyn kävin luennoilla, mutta sitten lähdin armeijaan. Olin 25-vuotias. Olin lykännyt ja lykännyt inttiä. Sivaripaikka oli jo valmiina Imatran teatterissa, mutta ei minulla ollut riittävästi selkärankaa mennä sinne, Mikko muistelee.
Armeijavuotensa radiomies aloitti Upinniemessä, mistä hän siirtyi kesäksi Suomenlinnaan reserviupseerikoulutukseen ja laivan kautta takaisin Upinniemeen.
– Olin merivoimissa. Minulla oli sekä maavoimien vihreä loma-asu että merivoimien akuankkapuku. Laitoin aina akuankka-asun, koska huomasin saavani sillä ihan toisenlaisen huomioarvon, juontaja nauraa.
Inttivuoden aikana Radio Aino oli ehditty lopettaa, joten varusmiespalveluksensa suoritettuaan Mikolle avautui ovi valtakunnalliselle Radio Suomi -kanavalle. Siellä hän pääsi tekemään kaikkea mahdollista, kuten aamu- ja yöradiota sekä iltaohjelmia.
– Pääsin tekemään omannäköistäni työtä, enemmän show’ta ja vähemmän asiatoimittamista, hän kertoo.
Mikko Kekäläisen juontama Puoli seitsemän nähdään joka arkipäivä klo 18.30 TV1:llä sekä Yle Areenassa.
