Mika Waltarin mäyräkoira pisti ränttäliksi kuvauksissa - ohjaajalegenda sai tuntea hurtan kiukun
Veijarikomediassa Omena putoaa vilahtaa myös kirjailija itse.
Vuonna 1952 sai ensi-iltansa kolme Tauno Palon tähdittämää elokuvaa: Silmät hämärässä, Hän tuli ikkunasta ja Omena putoaa.
Jälkimmäisin on filmatisointi Mika Waltarin suositusta näytelmästä, jonka ensiesitys oli Kansallisteatterissa vuonna 1947. Gabriel, tule takaisin ohessa Omena putoaa on Waltarin suosituin ja esitetyin näytelmä.
Valentin Vaalan ohjaama Omena putoaa on veijarikomedia, jossa Ilona Jonsson (Toini Vartiainen) huijaa teollisuusneuvos Österbergiä (Valtteri Virmajoki). Kuvioihin astuu muka merillä ollut, mutta juuri vankilasta vapautunut Ilonan isä (Reino Valkama), tämän rikostoverit Murto-Kalle (Pentti Viljanen) ja Ventti-Ville (Tauno Palo) sekä kilpaileva rikoskopla ja neuvoksen sukulaiset.
Tarinasta ei koskaan pitänyt tulla filmatisointia, sillä Waltari oli kyllästynyt elokuviin. Kirjailija oli myös luvannut perheelleen, Marjatta-vaimolle ja Satu-tyttärelle, ettei kirjoittaisi enää elokuvakäsikirjoituksia. Niiden aikataulut kun vaativat täsmällistä työskentelyä, mikä teki perheenisästä kärttyisän.
Ohjaajalegenda Vaala keksi keinon, millä taivuttaa koko Waltarin-perhe elokuvaprojektiinsa. Kukkakimpun kanssa hän asteli Marjatta Waltarin puheille perheen Töölön-kotiin ja puhui tämän ympäri. Lopputulos oli, että elokuvasta innostunut Marjatta suostutteli puolisonsa tarttumaan käsikirjoittajan tehtävään.
Ohjaajan housut riekaleina
Omena putoaa -kuvaukset tehtiin muun muassa Helsingissä Eirassa, Pasilan kaatopaikalla, Ruoholahdessa ja Munkkisaaressa.
Vaala sai idean, että tarinan luoja vilahtaisi elokuvassa cameo-roolissa yhdessä rakkaan mäyräkoiransa Petterin kanssa. Kohtaus kuvattiinkin Kaivopuiston rannassa.
Kuvaukset eivät sujuneet, kuten ohjaaja ja kirjailija olivat ajatelleet. Petteri ei nimittäin innostunut leffatähteydestä, vaan pisti kuvauspaikalla ränttäliksi ja puri ohjaajan housunlahkeet riekaleiksi.
Ei auttanut kuin vaihtaa koiraa. Elokuvassa Waltarin vierellä tepsuttelee Petterin sukulaiskoira, joka lainattiin kirjailijan tuttavilta. Kohtaus purkitettiin onnistuneesti.
Lähteet: Panu Rajalan Unio Mystica - Mika Waltarin elämä ja teokset (WSOY, 2008) ja Petri Nevalaisen Kaikkien aikojen Tauno Palo (Ajatus Kirjat, 2007).