Mika Akkanen on Joulu-Tertun märkä päiväuni - näin Turun protokollapäällikkö kommentoi Putouksen härskiä sketsihahmoa

Putouksen 17. kausi huipentui lauantaina (29.3.) finaalilähetykseen, jossa sketsihahmokilpailun voittajaksi katsojat äänestivät Nicklas Pohjolan esittämän Ujo-Anselmi Nahkasen.

Studioyleisön joukossa istui suomalaisille jouluaattojen tuttu mies, Turun kaupungin protokollapäällikkö Mika Akkanen, joka lukee joulurauhan julistuksen.

Mika ja vaimonsa istuivat oikeutetusti studion VIP-paikoilla, sillä protokollapäälliköstä on väännetty kevään aikana viihdeohjelmassa jos minkälaista härskiä vitsiä. Hän kun on sketsihahmo Joulu-Tertun märkä päiväuni.

Putous on tuttu ohjelma Mikalle. Hän muistaa hyvin hetken, kun kuuli ensimmäisen kerran nimensä Joulu-Tertun suusta.

– Olin räjähtää nauruun, ja oikeasti putosin sohvalta lattialle. Nauroin niin paljon, Mika muistelee huvittuneena.

"Akkasen Mikalle saa nauraa"

Joulu-Tertun hahmo lähti rakentumaan joulurunojen kautta, kun niistä alkoi muotoutua yhä hupaisampia näyttelijä Annika Hartikan mielessä.

– Olen itse Turun läheltä kotoisin, ja olemme aina katsoneet joulurauhan julistuksen. Se kuuluu meidän jouluumme, silloin hiljennymme. Tuntui luontevalta, että myös Joulu-Tertulle julistus on tärkeä, Annika sanoo.

Vaikka Joulu-Tertun runokieli liippaa rivoutta, on Mika suhtautunut niihin puhtaasti huumorilla.

– En ole laisinkaan loukkaantunut, vaan sanonut, että Akkasen Mikalle saa ihan vapaasti nauraa. Kivahan se on. Joulurahatilaisuus on arvokas, mutta minulle saa nauraa, protokollapäällikkö vakuuttaa. 

Annika ja Mika tapasivat Putous-studiossa ensimmäistä kertaa. Näyttelijää oli hieman jännittänyt, miten Mika Akkanen suhtautuisi hänen roisiin huumoriinsa.

– Totta kai olen miettinyt, että apua, onkohan tämä ok, että nostan henkilön sketsiini. Mutta olen tehnyt sketsin rakkaudella ja lämmöllä.

– Kun näin haastattelun, jossa Mika kertoi sketsien naurattaneen häntä, tuli olo, että mahtavaa. Sen jälkeen oli helpompi viedä sketsiä eteenpäin, Annika tunnustaa.

Työt jatkuvat julistuksen jälkeen

Mika on saanut palautetta kaduilla ja kotona Putous-julkisuudestaan.

– Perhe on tottunut, että olen julkisuudessa, ja palaute on kaikilta ollut naureskelua, Mika kertoo hyväntuulisena. 

Joulurauha on julistettu Brinkkalan talon parvekkeelta vuodesta 1886 lähtien. Mikalla julistuskertoja on takanaan 12.

– Ensi vuonna luen myös, jos Jumala suo. Turun kaupungissa lähtökohta on, että sama henkilö hoitaa tehtävän mahdollisimman pitkään, yleensä eläkkeeseen saakka.

Joulu-Tertun tavoin Mika myöntää olevansa jouluihmisiä.

– Se on hyvin tärkeä asia itselleni. Joulu on vuoden suurin juhla, jolloin olemme yhdessä, syömme ja lepäämme. Lämpöinen ja mukava juttu.

Kun Ylen tv-kamerat sammuvat joulurauhan julistuksen päätyttyä, Mikalla jatkuvat työtehtävät.

– Meillä on Brinkkalan talossa tapahtuma kaikille tapahtuman tekijöille, kuten Ylen henkilökunnalle, soittokunnalle ja kuorolle, kaupungin työntekijöille, SPR:lle ja poliisille. Iso joukko ihmisiä on uhrannut jouluaattona aikaansa.

– Glögi- ja kahvitilaisuudessa protokollapäällikkönä pidän heille kiitospuheen. Mieskuoro laulaa Jouluyö juhlayön, ja siitä ihmiset lähtevät takaisin töihin ja purkamaan kuvauslaitteita. Itse lähden kotiin joulunviettoon, Mika kertoo.

Elettävä päivä kerrallaan

Annika Hartikka on esiintynyt teatterissa liveyleisön edessä, mutta hän jännitti Putoukseen lähtöä nimenomaan suorien lähetysten vuoksi.

– Yritin olla ajattelematta katsojia, mutta tulihan se mieleen, että heitä on ruudun takana satojatuhansia. Mutta itselle tärkeät asiat aina jännittävät, Annika toteaa.

Lauantaina päättyneestä kaudesta hänelle jäi kultaiset muistot.

– Meillä oli hyvä porukka niin näyttelijöissä kuin lavan takana. Minulla on ollut turvallinen olo. Ei haitannut yhtään, miten kameroiden edessä menee.

– Olen voinut nauraa itselleni eikä ole haitannut, että muut nauravat minulle. Meillä on ollut niin vahva tuki ja tsemppaus ryhmässä, Annika kiittää.

Putouksen jälkeen Annika nauttii lomasta, kenties lähtee äkkilähdöllä koti-Suomea kauemmaksi.

Seuraavaksi näyttelijä alkaa harjoitella Lahden Teatteri Vanhan Jukon Perkele! -vappukonserttiin.

– Proggiksia on, mutta ajat ovat tosi vaikeat kulttuurialalla. Siksi tuntuu, että asiat junnaavat vähän paikallaan. Pitää mennä päivä kerrallaan ja toivoa parasta, Annika sanoo.