Miitta Sorvali avautuu tosi-tv-kokemuksestaan: "Eikä se ollut kivaa"
Näyttelijä paljastaa, miksi ei ole aiemmin lähtenyt mukaan kilpailurealityyn.
Pirunpeli on uusi psykologinen ja sosiaalinen peli, jossa 12 suomalaisjulkkista asettuu asumaan saman katon alle.
Sarja on alun perin eteläkorealainen kilpailurealityformaatti. Peli on kuin sosiaalipsykologinen testi, miten ihminen pärjää ryhmän jäsenenä erilaisissa yllättävissä tilanteissa. Peliä mullistavia käänteitä tapahtuu jatkuvalla syötöllä.
Näyttelijä Miitta Sorvali on yksi sarjan ensimmäisen kauden pelaajista, joka rohkeasti hyppäsi tuntemattomaan tv-kameroiden tarkkaillessa.
Miitalta Pirunpeliin osallistuminen on erityisen ennennäkemätön teko, sillä hän ei itse seuraa tositelevisiota.
– En ole sisällä siinä. Muutamaan realitysarjaan minua on pyydettykin, kuten jonnekin viidakkoon rottien sekaan. Sellaiseen en missään tapauksessa lähde.
– Atlantin yli purjehdus olisi ollut upeaa, mutta lapsena en pystynyt edes keinumaan oksentamatta. Ehkä silloin ei kannata mennä Atlantin yli, näyttelijä toteaa.
"Kunhan ei kiduteta"
Tuotanto paljasti vain niukasti etukäteistietoa ohjelman luonteesta, jotta salaisuuden verho ei avautuisi liiaksi kilpailijalle. Miitalle riitti tieto, että kyse on hyvän mielen ja koko perheen ohjelmasta.
Kyllä hän uskaltaisi heittäytyä mukaan, kun kerran ei joudu kidutettavaksi. Sellaisistakin realitysarjoista kun näyttelijä on nähnyt netissä pätkiä.
– Siellä minua odotti iso asunto ja erittäin mielenkiintoiset ihmiset. En edes ajatellut koko ajan peliä kisana, vaan mietin, miten fiksuja ja kiintoisia ihmisiä ympärilläni onkaan.
Kilpailijoilta Pirunpeli vaati kärsivällisyyttä ja malttia, sillä päivät sisälsivät paljon odottelua.
– Odottaminen ei tuota minulle mitään ongelmaa. Kun matkustan tai olen yksin kotona, minulla voi mennä monta tuntia, ettei tapahdu mitään. Se on jollain tavalla minulle tuttua.
Psykologin juttusille
Psykologinen peli toi osallistujista monia piirteitä esiin. Myös Miitta tutustui itsessään puoliin, joista ei ollut aiemmin ollut selvillä. Kokemusta hän kuvailee mielenkiintoiseksi.
– Uskon, että voin kuolemaan saakka, ellei tule dementia tai muu sairaus heikennä ajatteluani, oppia joka ikinen päivä muilta ihmisiltä jotain uutta.
– Olen tiennyt, että olen hahmotushäiriöinen, suuntavaistoton, ja voin nauraa sille. Kyllä nyt Pirunpelissä havaitsin itsestäni uutta eikä se välttämättä ollut hirveän kivaa. No, mikä ei tapa, se vahvistaa, näyttelijä tuumii.
Kuten psykologisissa tv-peleissä on tapana, myös Pirunpelissä osallistujilla oli mahdollisuus keskustella ammattiauttajan kanssa. Jo ennen kuvausten alkua osallistujat istuivat kerran alas psykologin juttusille.
Pirunpelin talossa asuessa kaikki yhteydet ulkomaailmaan poistettiin, joten soitto kotiin tai kaverille ei kovan paikan tullen olisi onnistunut.
– Minulle ei tullut tilannetta, että olisin tarvinnut psykologia. Pelkkä tietoisuus, että hänelle saattoi puhua, jos olo menisi liian jännäksi, auttoi.
Miitan oma arvio on, että hän selvisi Piruntalon sosiaalisessa ympäristössä rauhallisen luontevasti.
– En ole huippusosiaalinen. En esimerkiksi ole gaalojen ihminen, tilaisuuksien, joissa lasi kädessä harrastetaan small talkia. Enkä kutsu isoa vierasjoukkoa synttäreilleni. Minulle tärkeitä ovat omat rakkaat, tietyt ihmiset.
Hauskan ihmisen mielikuvasta etua
Jos Miitan pitäisi kuvata itseään kolmella sanalla, olisivat ne utelias, elämäniloinen ja vireä.
– Kyllä kaikki piirteeni olivat pelissä mukana, mutta juurikin käsitykseni suuntavaistottomuudestani tiivistyi kuvauksissa. Se pomppasi siellä esille.
Pirunpelissä kukin osallistuja ottaa oman pelitaktiikkansa. Joku pelaa aggressiivisesti, toinen heittäytyy juonittelijaksi, joku taas haluaa sulautua seinäpaperiin.
Mielikuva “hauskasta Miitasta” saattoi olla näyttelijän etu ryhmässä.
– Minulla on huumorini, joten ihmiset tulevat luokseni. Kuvittelen, etten ole uhkaava tai vaikuta pelurilta. Tulen hyvin ihmisten kanssa toimeen, Miitta listaa vahvuuksiaan.
Pirunpeli nähdään keskiviikkoisin MTV3:lla ja MTV Katsomossa.
