Lauri Tilkanen: Erikoista käytöstä juhlissa
Uutuusdraaman Taivaan kansalaiset -kuvaukset veivät näyttelijä Lauri Tilkaselta yöunet.
Hildur, Pohjolan lain ja Maria Kallion uudet kaudet sekä ensi syksyn uutuussarja Taivaan kansalaiset. Näitä tv-draamoja yhdistää yksi nimi, näyttelijä Lauri Tilkanen.
Katsojalle saattaa herätä tunne, että Laurilla menee lujaa. Häntä näkee yhtenään ja vieläpä usealla kanavalla.
– Se on illuusio. On sattumaa, että sarjat esitetään samaan aikaan.
– Maria Kallio tehtiin yli kaksi vuotta sitten, enkä ole tehnyt töitä melkein vuoteen, Lauri toteaa Taivaan kansalaiset -sarjan kuvauksissa, jonne Katso-lehti kutsuttiin vierailulle.
Elisa Viihteen alkuperäissarjaan Lauri lähti mukaan kahdesta syystä. Hän haluaa tehdä rakastamaansa työtä ja sarjan käsikirjoitus vaikutti lupaavalta.
– Näyttelen kurinalaista lahkojohtajaa Eliasta, joka on perinyt johtajuuden isältään. Pääosassa on Eliaksen ja hänen veljensä välinen valtataistelu.
– Asiat tapahtuvat nopeasti ja tarina on vetäväjuoninen.
Oma elämä sivuroolissa
Valmistautuessaan rooliin Elias innostui tutkimaan erilaisia lahkoja Suomessa ja ulkomailla, ja niitähän riitti.
– Materiaalia löytyi aika paljon, se oli kiinnostavaa. Tämä sarjan lahko on omavarainen yhteisö, jossa ihmiset pitävät toisistaan huolta. Siinä on siis hyvääkin, Lauri sanoo.
Taivaan kansalaisten kuvaukset ovat olleet intensiiviset erityisesti sarjan päätähdille Laurille ja Daniel Virtaselle.
– Välillä on niin, että hyvä, jos kerkeän jossain välissä vessassa käydä ja kahvin ottaa. Koko ajan tehdään, eikä taukoja ole ollut.
Työpäivä alkaa siitä, että “runneri” kuskaa Laurin kotoa kuvauspaikalle, missä hän suuntaa ensimmäisenä maskiin ja vaihtamaan rooliasun. Kuvauspäivät ovat eripituisia, välillä töitä painetaan öisinkin.
– Vappuaattona kuvaukset lopetettiin puoli kuudelta aamulla, hän muistelee.
Kuvausten aikaan Lauri elää omassa kuplassa, jossa omalle normiarjelle ei ole tilaa. Työpäivän päätteeksi mielessä siintää jo seuraavan päivän repliikit.
– Kun päivän kohtaukset on tehty, pyyhin maskin nopeasti pois, vaihdan vaatteet ja lähden kotiin. Siellä jatkan hommia, yleensä katson seuraavan päivän käsikirjoitusta.
– Roolissani on paljon materiaalia, joka on otettava haltuun. Se pysyy päässä vain hetken, sitten aivot antavat tilaa uudelle. En esimerkiksi muista, mitä eilen kuvasimme. Se on jo pyyhkiytynyt pois.
Tiukan työtahdin Lauri jaksaa, koska tietää kuvausten olevan lyhyitä puristuksia.
– Kyllä oma elämä jää hetkeksi sivuun. Vaihteleva työaika on vaikea, rytmiin tottuminen. Yöunet menevät, mutta myös rakastan näitä kuvauksia, näyttelijä toteaa.
Irti häpeästä
Teatteritaiteen maisteriksi Lauri valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2012. Näyttäjän työn hän kokee muokanneen häntä ihmisenä.
– Se on terapeuttista. Pääsen tavallaan purkamaan tuntojani ja olemaan auki tilanteissa. Se on myös häpeän kestämistä. Välillä tuntuu hassulta, kun näyttelemme ja koko työryhmä seisoo vieressä katsomassa.
–Ne ovat hauskojakin tilanteita, mutta siihen häpeän tunteeseen tottuu tai sen yli on vaan mentävä. Pikkaisen pitääkin hävettää, jotta tulee hyvä, Lauri selittää.
Työssään hän on oppinut myös lukemaan ihmisiä.
– Näen aika hyvin ihmisten läpi. Se on asia, jota teen huomaamattani, tarkkailen. Se ehkä liittyy tähän ammattiin.
– Olen tosi tarkkailija. Jos menen juhliin, joissa on paljon ihmisiä, olen niin nurkassa kuin voin, Lauri naurahtaa.
Taivaan kansalaiset alkaa marraskuussa Nelosella.
