Kuutiomaniaa valkokankaalla – tällainen on Minecraft-elokuva lasten silmin

Kuvittele maailma, jossa kaikki on mahdollista – kunhan sen vain rakentaa itse. Nyt se maailma ei pyöri vain tietokoneen ruudulla, vaan myös teattereiden valkokankaalla, jossa Minecraft-elokuva saa ensi-iltansa tänä perjantaina.

Mutta miltä näyttää maailman suosituin videopeli, kun siitä tehdään pitkä seikkailuelokuva? Entä mitä mieltä ovat he, jotka tuntevat creeperit, piglinit ja rakennuspalikat paremmin kuin moni aikuinen, tai tietävät miten tehdään timanttimiekka ja selvitään zombeista ja Netheristä?

Katson elokuvakriitikko katsoi uunituoreen Minecraft-elokuvan aikuisen silmin ja otti mukaansa kolme 7–9-vuotiasta peliasiantuntijaa antamaan oman lahjomattoman mielipiteensä. Kutsuvierasnäytöksessä riitti jännitystä, leffaherkkuja ja innostunutta supinaa, etenkin, kun paikalle ilmestyi Suomen suosituimpiin Minecraft-tubettajiin kuuluvat Applezzi, Kakkuh ja MrRockis, joilla on myös pienet ääniroolit suomeksi dubatussa versiossa.

Kriitikon kommentti

Minecraft-elokuva on täynnä tuttuja elementtejä pelistä, mutta tarina on selvästi suunniteltu koko perheen katsottavaksi. Jared Hessin ohjaama elokuva yhdistää toimintaa ja huumoria sekä lempeän opetuksen yhteistyöstä ja luovuudesta. Visuaalisesti elokuva pysyy uskollisena pelin estetiikalle, mutta tuo sen eläväksi tavalla, johon vain elokuvakerronta kykenee.

Minecraft-elokuva on kunnioitettava yritys tehdä pelistä juonellinen kokonaisuus. Se onnistuu siinä paikoin yllättävän hyvin, vaikka kaikki kohtaukset eivät osu maaliin. Elokuvan vahvuus on sen rytmi, visuaalinen iloittelu ja tunnistettava maailma. Erityisesti nuoremmille katsojille elokuva on varmasti värikäs ja viihdyttävä kokemus.

Vanhempi yleisö saa puolestaan omat kicksinsä Jack Blackin ja Jason Momoan sanailusta, jonka kaikki läpät tuskin aukeavat K7-ikärajalla varustetun leffan ydinkohderyhmälle.

Mukavasti tuttuja juttuja

Katson asiantuntijaraati koostui Onnista, 7, Noasta, 8, ja Juliuksesta, 9, joilla on nuoresta iästään huolimatta jo vuosien kokemus Minecraft-pelaamisesta. Heti ensitöikseen pojat saivat pohtia vastasiko elokuva niitä odotuksia, joita peli on synnyttänyt.

– Mukana oli paljon tuttuja juttuja, kuten se, että käsillä pystyi rikkomaan puuta ja rakentamaan palikoita, Julius toteaa.

Onnin mukaan pelistä muistuttivat monet tutut neliskulmaiset hahmot.

– Etenkin koirat, sienipuut ja skeletonit tulijouskareineen olivat hienosti toteutettuja!

Elokuvan maailma kokonaisuudessaan oli poikien mielestä uskollinen pelin visuaaliselle ilmeelle. Kiitosta saivat varsinkin kyläläisten huvipuisto sekä sienipuurakennelmat.

Jännä ja hauska mutta ei pelottava

Poikien mukaan Minecraft-elokuva ei ollut pelottava vaikka siinä olikin jännittäviä osuuksia.

– Mikään ei varsinaisesti pelottanut, mutta suuri lopputaistelu oli tosi jännä, Noa sanoo.

Myöskään Onnia ei pelottanut vaikka alussa esiintyvä rotannaamainen kaivosmies olikin hätkähdyttävä.

Hauskoja hetkiä pojat osasivat nimetä lukuisia. Kaikkien mielestä ylivoimaisesti hauskin vitsi liittyy lopetuksen, jossa piglinejä johtanut pääpahispossu ei osaa tunnustaa tappiotaan.

Myös aikuisnäyttelijöiden suoritukset vetosivat poikien huumorintajuun. Kiitosta saivat niin Momoan näyttelemä Garrett eli Garbage Man kuin Blackin esittämä Steve, joka esiintyi pelihahmona Minecraftin alkuperäisessä Java-versiossa jo vuonna 2009.

– Steve oli tosi hauska. Sillä oli myös hienot asut ja rakennelmat sekä hyvällä tavalla tiukat mielipiteet, Noa kertaa.

Juliuksen mukaan Garbage Man nauratti yrittämällä esittää tosi kovaa siinä onnistumatta. Myös Onnia huvitti hahmon isottelu.

– Se esitti uhkarohkeaa, vaikka sillä meni oikeasti pupu pöksyyn. Onneksi hahmo löysi lopussa todellisen rohkeutensa ja luovuutensa, Onni kiittelee.

Pari ylläriä ja puuttuvia palikoita

Kaikki, jotka ovat pelanneet tai katsoneet Minecraftin pelaamista, tietävät, että zombit tuhoutuvat niitä lyödessä tai kyläläiset eivät osaa puhua. Noa ja Onni olivatkin hieman yllättyneitä, kun elokuvassa rikottiin ”sääntöjä” hahmojen kohdalla.

– Se, että zombit vaan kaatuilivat ympäriinsä, kun niitä mätkittiin, oli yllättävää, Onni toteaa.

Suurimpana puutteena Onni nimeää Ender Dragonin puuttumisen. Hahmo on pelissä yksi vaikuttavimmista vastustajista, jonka pelaaja kohtaa Netherinä tunnetussa alamaailmassa.

– Netherissä oltaisiin voitu seikkailla hieman enemmänkin, Onni tuumaa.

Noa olisi puolestaan halunnut nähdä vielä isompia rakennuksia.

– Niistä olisi voinut ottaa mallia omaan pelaamiseen.

Pelaaminen ei ole pakollista

Poikien omassa ihanne-Minecraft-elokuvassa olisi vielä enemmän rakennelmia, tavaroita ja Netheriä. Sekä tietenkin lisää creepereitä ja TNT-räjähdyksiä!

– Minusta olisi kiva nähdä sellainen Minecraft-leffa, jossa ei olisi ihmisiä lainkaan, vaan pelkästään neliskulmaisia tyyppejä, Julius keksii.

Onnin luomassa tarinassa sankari suojelisi toista hahmoa, jolla ei ole vielä tarvittavia varusteita, kuten timanttihaarniskaa. Sellaisen luominen ja muut niksit paljastuvat vain pelaamalla. Voiko elokuvaa siis suositella ilman mitään kokemusta itse pelistä?

Juliuksen mukaan elokuvan voi hyvin katsoa ilmankin. Myös ikäraja on kuulemma sopiva. Noankin mukaan leffasta voi nauttia vaikka ei olisi pelannut.

– Mutta jos tykkää elokuvasta, niin suosittelen pelaamista, jotta ymmärtää mistä siinä on kyse.

Onni suosittelee elokuvaa kaikille yli seitsemänvuotiaille.

– Kannattaa mennä ensin katsomaan elokuva ja sen jälkeen voi päättää kiinnostaako pelaaminen. Ja ei kannata lannistua, jos ekoilla pelikerroilla kuolee nopeasti. Minecraftin pelaaminen on kivaa mutta vaatii myös kärsivällisyyttä, Onni muistuttaa.

Katson raadin pisteet elokuvalle:

Kriitikko: 3,5 tähteä

Julius: 4,5 tähteä

Noa: 5 tähteä

Onni: 5 tähteä