Kaipaatko kesään romantiikkaa? Muista nämä ihanat rakkauselokuvat

Kesä, jos mikä, on rakkauden aikaa. Sen kunniaksi Katson toimitus päätti selvittää mikä on romanttisten elokuvien ykkönen. Ja vaikka elokuvamaailma on rakkautta tulvillaan, niin löytyihän se toimituksen yhteinen suosikki: Rakkautta ennen aamua.

Richard Linklaterin kolmas elokuva Rakkautta ennen aamua (1995) oli irtiotto ohjaajan edellisistä ohjaustöistä, vetelehtijäkomedioista Slacker (1991) ja Surutta? Sekaisin (1993). Julie Delbyn ja Ethan Hawken tähdittämä romanttinen draama on ilmestymisensä jälkeen viihtynyt erilaisilla parhaimpien elokuvien listoilla, ja se päätyi myös Katson toimituskunnan suurimmaksi suosikiksi rakkauselokuvien genressä.  Elokuva on katsottavissa tällä hetkellä Viaplayssa.

Tarinassa ranskalainen Céline ja amerikkalainen Jesse tapaavat junamatkalla Euroopassa. He viettävät lopulta yhteisen yön Wienissä ennen kuin molempien pitää palata kotimaihinsa. Yö kuluu pitkien keskustelujen ja kaduilla vaeltelun parissa. Orastavan rakkauden tiellä on tietoisuus siitä, että kyseessä on todennäköisesti viimeinen mahdollisuus olla yhdessä.

Linklater on kertonut, että idea käsikirjoitukseen tuli todellisesta tapahtumasta. Hän vietti samanlaisen unohtumattoman yön itselleen ennestään tuntemattoman Amy Lehrhauptin kanssa Philadelphiassa 1980-luvun lopussa.

Rakkautta ennen aamua sai vielä kaksi jatko-osaa, vuoden 2004 Rakkautta ennen auringonlaskua ja vuoden 2013 Rakkautta ennen keskiyötä. Nekin rakentuivat Delbyn ja Hawken varaan. 

Muita useita ääniä saaneita romanttisia elokuvasuosikkeja olivat Tahraton mieli, Call Me By Your Name, The Notebook, 500 Days of Summer, Brokeback Mountain ja La La Land. 

Alla Katson tekijöiden lisävinkit kesäromantiikan löytämiseksi.

Digituottaja Anuliina Liukkonen:

Piano (1993, kirjastojen suoratoistopalvelut)

Maailman parhaaksi naisen ohjaamaksi elokuvaksikin kriitikoiden valitsema, Jane Campionin Piano on 1800-luvulle sijoittuva kaunis ja samalla synkkä kertomus mykästä, Holly Hunterin ilmiömäisesti tulkitsemasta Adasta. Viittomalla ja pianoa soittamalla kommunikoiva Ada myydään tyttärineen Skotlannista Uuteen-Seelantiin vaimoksi, ja uusi elämä on iso shokki. Avioelämä jäyhän Alisdairin (Sam Neill) kanssa jää kylmäksi, ja Adalle kehkeytyy eroottinen suhde Harvey Keitelin näyttelemän rouhean George Bainesin kanssa.

Elokuva voitti kolme Oscaria, eikä ihme. Kaikki toimii täydellisesti: näyttelemisen ja ohjauksen lisäksi Adan mielenmaisemia hienosti kuvaava musiikki, kuvaus ja upeat Uuden-Seelannin maisemat. Kokonaisuus on niin pakahduttava, että kyyneliä on mahdotonta pidätellä.

Toimittaja Toni Keränen:

William Shakespearen Romeo ja Julia (1996, Disney+)

Baz Luhrmannin tulkinta rakkaustarinoiden klassikosta tuo tutut tapahtumat nykypäivään. Dialogi on Shakespearen alkuperäisteoksen mukaista, mutta tapahtumissa ollaan kuvitteellisessa modernissa amerikkalaiskaupungissa, Verona Beachissa. Aseet laulavat ja suuret tunteet myrskyävät, kun kilpailevien mafiasukujen lapset Juliet Capulet ja Romeo Montague löytävät toisensa. Claire Danes ja Leonardo DiCaprio repivät itsensä vereslihalle traagisessa loppukohtauksessa.

Erikoistoimittaja Sari Nurmo:
Hiljaiset sillat (1995, Elisa Viihde, Viaplay)

On hömpänpömppäromantiikkaa, suhdesäätöä ja romanttisia komedioita. Sitten on todellisia rakkaustarinoita, kuten Clint Eastwoodin ohjaama Hiljaiset sillat (1995). Lennie Niehausin musiikki ja Johnny Hartmanin ääni ovat kuin lämmin peitto, joka tuudittaa katsojan Meryl Streepin ja Clint Eastwoodin esittämien Francescan ja Robertin tarinaan. 

Kiireinen mutta yksinäinen perheenäiti kokee hetken onnen, kun tuppukylään saapuu alueen siltoja tallentava valokuvaaja. Rakkaus johdattaa kaksi hyvin erilaista ihmistä risteykseen, jossa heidän on tehtävä elämänsä kipein valinta. Loppukohtaus on yksi koskettavimmista ikinä, ja joka katselukerralla Clint Eastwoodin surullinen koiran katse kaatosateessa saa kyynelkanavat tulvimaan. Ihana elokuva alusta loppuun. 

Uutispäätoimittaja Juha Nurmi: 

American Beauty (1999, Viaplay)

Aika ei ole aina elokuvienkaan ystävä. American Beauty on pysynyt 25 vuotta relevanttina, mutta saako siitä enää nauttia? Kevin Spaceyn ahdistelukohu on langettanut synkän varjon rainan ylle, mutta miehen roolisuoritus ja tarina itsessään ovat kiistattomia mestariteoksia. Mutta voiko taidetta irrottaa taitelijan käytöksestä?

Sam Mendesin ensimmäisen pitkän elokuvan keskushenkilö on perheenisä Lester Burnham (Spacey), joka ihastuu tyttärensä teini-ikäiseen kaveriin (Mena Suvari) ja ajautuu keskelle elämänmuutosta. Näkymättömän, keski-ikäisen mytyn taantuminen teinipojaksi suistaa koko kolmihenkisen perheen raiteiltaan. Samalla Annette Beningin vivahteikkaasti esittämä vaimo yrittää pitää kulisseja kasassa ja yllä salasuhdetta kiinteistökönsikkääseen, eikä kotona angstaava teini (Thora Birch) kestä katsoa kodin kivuliasta esitystä. Oikeastaan jokaisen roolihahmon tarina kietoutuu lopulta epätoivoisen rakkauden ja hyväksynnän etsimisen ympärille.

Kyseessä ei ole taskulämmin kasvutarina, vaan tosielämän teatteria steroideilla, missä katsoja saa pelätä loppuun asti Lesterin päätymistä sänkyyn tyttärensä bestiksen kanssa. Elokuvan kerronnalliset keinot ovat sykähdyttäviä: loppuratkaisua ei osaa odottaa, vaikka se kerrotaan jo ensimmäisessä repliikissä. American Beauty on julma ja sydämellinen niin kuin elämä itse.

Toimituspäällikkö Atte Alhainen: 

Cinema Paradiso (Kirjastojen suoratoistopalvelut)

Vaikka Giuseppe Tornatoren vuonna 1988 valmistunut elokuva onkin rakkaudentunnustus ennen kaikkea elokuvataiteelle, sisältyy juoneenkin oikea rakkaustarina, kun pienessä italialaiskylässä varttunut päähenkilö palaa muistoissaan nuoruuteensa. Elokuvan ikimuistoinen loppukohtaus, jossa hän katselee nuoruutensa elokuvista sensuroituja suutelukohtauksia montaasiksi leikattuna, on mielestäni yksi elokuvahistorian romanttisimmista hetkistä. Kohtauksen taustalla soiva uskomattoman kaunis tunnusmelodia ei muuten ole Ennio Morriconen, vaan hänen Andrea-poikansa käsialaa.

Toimittaja Elina Korvola:
Australia (2008, Disney+)

Nicole Kidman esittää Baz Luhrmannin (Mouling Rouge, Romeo + Juliet) ohjaamassa romanttisessa seikkailudraamassa päättäväistä ja hiukan takakireää englantilaista hienostorouva lady Sarah Ashleyä. Miehensä kuoltua Sarahin vastuulle jää Australiassa sijaitseva Faraway Downs -maatila ja sen parituhatpäinen lihakarja. Pian edessä on seikkailu, johon Sarah saa avukseen karskin ja raamikkaan karjanajaja Droverin (Hugh Jackman).

Kaksikon ensitapaamisella sinkoilevat vain kiukun kipinät. Kipakoista tunteista viriää kuitenkin intohimoinen rakkaustarina, kun aluksi ylenkatseella toisiinsa suhtautunut parivaljakko löytää keskinäisen kunnioituksen. Jännite on olemassa alusta lähtien, ja on kutkuttavaa odotella, koska pari pääsee viimein kuhertelemaan. Keskellä Australian kesytöntä, maagista ja karun kaunista luontoa tapahtuva rakkaustarina ei ole elokuvan ainoa sydämensulattaja. Brandon Walters esittää puoliksi aboriginaaleihin kuuluvaa herttaista Nullah-poikaa, joka tuo filmiin myös maan alkuperäisväestön äänen. Elokuvan pohjalta on tehty myöhemmin Faraway Downs -niminen minisarja (2023).

Toimittaja Anastasia Ranta:

Casablanca (1942, Max)

Rakkauselokuvien kulttiklassikossa Humphrey Bogart näyttelee karismaattista ja kyynisen oloista Rick Blainea. Salaperäisen ja ristiriitaisen miehen herkkää puolta valotetaan kertomalla hänen menetetystä rakastetustaan Ilsa Lundista (erinomainen Ingrid Bergman). Miehen yllätykseksi nainen astelee takaisin juuri hänen omistamaansa loisteliaaseen kapakkaan. Elokuvassa eletään toisen maailmansodan aikaa, eivätkä olosuhteet ole rakkaudelle otolliset.

Aikaa kestänyt Casablanca ei ole siirappisen onnellinen, mutta sitäkin koskettavampi. Välittäminen näkyy teoin, ja vaikka aika lipuu ohi, jo hankitut muistot pysyvät. Niin pysyy myös Casablancan paikka parhaiden elokuvien joukossa.

Toimittaja Elisa Kantola:

The Notebook  – Rakkauden sivut (2004, Netflix & Max)

Jokaisen suuren rakkaustarinan takana on tarina, joka koskettaa, voittaa vaikeudet ja luo uskoa elämää suurempaan rakkauteen. Näin on myös 2000-luvun täydellisessä rakkauselokuvassa The Notebookissa.

Päätapahtumat sijoittuvat 1940-luvulle, kun rikkaan suvun Allie-neito (Rachel McAdams) tapaa kesälomallaan köyhän työläispoika Noahin (Ryan Gosling). Rakkaus roihahtaa nuorten välillä vain jäädäkseen luokkaerojen ja sodan jalkoihin. Muistikirja, johon elokuvan nimikin viittaa, pitää kuitenkin tarinaa elossa. Juonta kuljettaa näet vanha mies, joka lukee kahden nuoren tarinaa muistikirjan sivuilta dementiaa sairastavalle vaimolleen.

Toimittaja Juha Aaltonen:

Lottovoittaja UKK Turhapuro (Sub, KE 3.7.)

Romantiikkaa tämäkin ja onni täällä vaihtelee! Jälleen kesällä esitettävä Uuno-komedia on kuvaus rakkauden, rahan, kohtuuttomuuden kolmiosta. Kohtuutonta on niin lottovoiton ja rahan tuoma valtakin kuin se, että rakkaus vaihtelee sekä rahan vuoksi että siitä huolimatta. Päähenkilö on itsekäs kaaho, mutta hänen vaimonsa silti lopulta aina vallan käyttäjä – mutta oman rakkautensa orja, ja sen antaman voimansa palvelija. Sivullisille käy koko ajan huonosti. Jokaiselle, kun he astuvat avioparin rakkauden valtapiiriin, jota raha ja himo heittelevät. Eikä tämä ole vitsi. 

Toimittaja Pekka Luokkala: 

Hölmö, hullu, rakkaus (2011, Max)

Cal (Steve Carell) on vässykkä mies, joka joutuu Emily-vaimonsa (Julianne Moore) jättämäksi, kun avioliitossa ei ole enää kipinää. Kun Cal tapaa supliikin pelimiehen Jacobin (Ryan Gosling), Calista kuoriutuu vetävä naistenmies, joka muita deittaillessa haluaisi saada vaimonsa takaisin. Jacob iskee taas silmänsä Hannahiin (Emma Stone), mutta hänen pitäisi oppia jättämään pelailut taakseen. Vaikka Hölmö, hullu, rakkaus muistuttaakin enemmän satiiria kuin romanttista komediaa, se on silti koskettava.