Joonas Saartamo avoimena: käsitteli tunnelukkojaan vihanhallintaterapiassa

Sodan vaikutukset myöhempiin sukupolviin ovat paljon syvemmät kuin arjessa näemme. Näin uskoo näyttelijä Joonas Saartamo, 44, jonka matka oman isoisänsä menneisyyteen on avannut aivan uudenlaisen yhteyden paitsi hänen perheeseensä, myös Joonaksen suomalaisiin juuriin ja identiteettiin.

Ari Matikaisen ohjaama Tiedustelijat ei ole vain tutkimusmatka menneeseen. Jussi-palkitun ohjaajan uusi dokumentti on myös elävä kuvaus tunnesiteistä, jotka yhdistävät ihmisiä sukupolvien yli.

Elokuva jatkaa samojen teemojen tutkimista kuin Matikaisen vuoden 2016 dokumentti Sota ja mielenrauha. Idea Tiedustelijoista sai alkunsa, kun Suomen sotien kaukopartiosotilaista kiinnostunut Matikainen kuuli ensi kertaa Saartamon isoisästä ja kysyi, haluaisiko näyttelijä lähteä mukaan tekemään dokumenttia aiheesta.

Sota ja tunne-elämän haavat

Saartamon isoisä Hannes Vehniäinen (1897–1970) palveli kaukopartioyksikön päällikkönä jatkosodassa, mutta hänen sodanaikaisista kokemuksistaan ei juuri puhuttu perheessä. Tämä puhumattomuus ei ole yksittäistapaus, vaan osa laajempaa ilmiötä. Sotien jälkeinen sukupolvi kantoi mukanaan sodan muovaamia traumoja, jotka heijastuivat kasvatukseen ja suhteisiin. Dokumentti nostaa esiin yhteisen kipupisteen, joka on merkittävä niin henkilökohtaisellä kuin kansallisella tasolla.

– Uskon, että sota-aikojen tapahtumat ja niistä syntyneet traumat ovat osa meitä kaikkia. Vaikka tietenkään ei ole mitään tieteellistä DNA-tutkimusta, niin uskon, että osa omista vihaisista tunteista ja tunnelukoista tulee juuri sieltä. Koko kansakunta on traumatisoitunut, Joonas sanoo.

Kirjeet paljastivat aidon ukin

Isoisän kirjeet ovat tärkeä osa Saartamon dokumentissa tekemää matkaa. Saartamo alkoi saada syvempää käsitystä ukistaan, kun hän sai käsiinsä tämän sodanaikaisia kirjeitä. Nämä kirjoitukset näyttivät aivan uuden puolen miehestä, jota hän ei ehtinyt koskaan tavata.

– Hanskista oli muodostunut kuva äkkipikaisesta ja maskuliinisesta, jopa hieman ilkeästä sotasankarista, mutta hän ei ollutkaan sellainen. Hiljainen hän oli, mutta kirjeissä hän näyttäytyi runollisena ja huolehtivana. Sieltä löytyi oikeastaan romantikko, joka oli aidosti huolissaan perheestään. Se oli suuri yllätys.

Kirjeiden kautta Saartamo kohtasi isoisänsä ensimmäistä kertaa ihmisenä. Näyttelijä tajusi, että kriisiajan vaikeuksien alla kaukopartiopäällikössä hengitti myös vahva perhekeskeisyys ja tunteikkuus, jota sota ei pystynyt tukahduttamaan.

Terapian tarpeessa

Dokumenttia tehdessä Saartamo päätti käydä myös vihanhallintaterapiassa käsitelläkseen tunne-elämän haasteitaan. Istuntojen kautta Saartamo oppi, miten syvä yhteys traumaattisessa menneisyydessä saattaa piillä. Omilta tuntuvat tunteet saattavatkin olla ylisukupolvista perintöä.

– Kuvausten aikana mietin, mistä kova temperamenttini kumpuaa ja kiinnostuin tutkimaan sitä enemmän. Kameran läsnäolo toi terapiakohtauksiin tietysti omat ennakkoluulot, mutta toivon, että uskalsin silti olla aito. Ainakaan kohtauksia ei ole lavastettu millään tavalla. Dokumentin tekeminen antoi mahdollisuuden löytää, kuka oikeasti olen.

Terapiaistunnot tuovat dokumenttiin syvän inhimillisyyden tunteen. Ennen kaikkea ne paljastavat, miten yksilö voi avata itsessään vuosikymmenien aikana kietoutuneita solmuja.

– Uskon, että meissä kaikissa on jotain traumaattista perintöä, joka voi olla paljon syvempää kuin luulemme, Joonas kiteyttää.

Elokuvallinen työskentely

Mielenkiintoisesti Saartamo on näytellyt myös muutamissa sotaa käsittelevissä fiktioelokuvissa, kuten Sakari Kirjavaisen 2011 ohjaamassa Hiljaisuudessa sekä Aku Louhimiehen 2017 ohjaamassa Tuntemattomassa sotilaassa, jossa hän esittää Lahtista. Hiljaisuudesta hän voitti parhaan miespääosan Jussi-palkinnon.

Joonas tunnistaa fiktiivisen roolin ja dokumenttityön erilaisuuden, mutta löytää niistä myös yhtäläisyyksiä.

– Olen näyttelijänä metodin puolestapuhuja. Tein Hiljaisuus-elokuvan aikana pitkiä harjoituksia sodan aikaisilla suksilla, vietin öitä ulkona kinosten keskellä ja eristäydyin, jotta voisin eläytyä sotilaan mieleen. Myös Tuntemattomassa otin tarkoituksella etäisyyttä muihin ihmisiin kuvaustauoilla, jotta löytäisin oikean tunnetilan. Siinä on jotain samaa tämän dokumentin kanssa. Jouduin kohtaamaan itseni, ja sain tilaisuuden oppia itsestäni uutta.

Toivoa ja ymmärrystä tulevaisuudelle

Saartamon mukaan sota on jättänyt jälkeensä haavoja, mutta hän uskoo vahvasti, että itsetutkiskelu ja avoimuus voivat auttaa tulevia sukupolvia käsittelemään omia tunteitaan ja välttämään tiettyjä menneisyyden taakkoja.

– En tiedä, voiko trauma koskaan kadota, mutta uskon, että mitä enemmän asioita käsitellään, sitä helpompi on päästä lähemmäksi sitä, kuka ihminen todella on.

Saartamon matka kaukopartioisoisän maailmaan tuo esiin sodan monet varjot, mutta myös toivon siitä, että menneisyyttä ymmärtämällä voimme rakentaa parempaa tulevaisuutta.

– Dokumentti tarjoaa mahdollisuuden katsoa syvemmälle suomalaisuuteen ja kansakuntamme historiaan. Se kysyy, mitä menneisyyden traumat meille merkitsevät ja onko tulevien sukupolvien mahdollista elää kevyemmin käsittelemällä niitä avoimesti.

Entä olisiko Joonas valmis näyttelemään suomalaisista kaukopartiosotilaista kertovassa fiktioelokuvassa, ehkä jopa esittämään erästä tiettyä tiedustelu-upseeria?

– Ehdottomasti, jos sellainen tilaisuus vain ikinä tulee vastaan, Saartamo lupaa.

Tiedustelijat elokuvateattereissa perjantaina 22. marraskuuta.