Jenni Vartiainen sai erikoisen työtarjouksen – luuli puhelun tulleen väärään numeroon
Jenni Vartiainen hurmaantui debyytistään näyttelijänä.
Dome Karukosken uutuuselokuva Rakkautta ja virtahepoja rakentuu Kreikassa vietettävien häiden ympärille. Toisilleen tuntemattomat ja omilla tahoillaan eroa tekevät Eevis (Pihla Viitala) ja Touko (Aku Sipola) kohtaavat juhlissa ja heidän välilleen syntyy heti syvä keskusteluyhteys.
Video: Jenni Vartiainen kertoo elokuvadebyytistään
Toukon vaimoa, myös hääjuhlissa mukana olevaa tähtilaulajaa Leenaa, esittää itsekin laulajana tunnetuksi tullut Jenni Vartiainen. Tämä on hänen ensimmäinen työnsä näyttelijänä.
– Dome soitti ja kysyi rooliin. Luulin aluksi, että hän oli soittanut väärään numeroon! Tunsimme toisemme siitä, että hän ohjasi ensimmäisen musiikkivideoni Tunnoton 18 vuotta sitten, Jenni kertoo.
”Musiikissa minä johdan”
Dome puolestaan kertoo, että Jenni oli hänen ensimmäinen vaihtoehtonsa Leenan rooliin. Laulaja itse ei ollut koskaan vakavasti harkinnut näyttelijänuraa. Nyt hän puhuu uudesta kokemuksesta haltioituneena.
– Arvostan näyttelijöitä hirvittävän paljon, mutta se on aina tuntunut sellaiselta, että ”miten tuo edes tehdään”. Olen ollut niin keskittynyt musiikkiin, etten ole hakeutunut näyttelemisen pariin, Jenni kertoo.
Jennillä on hänen omastakin mielestään vahva kokonaisnäkemys omasta tuotannostaan. Hän kertoo miettivänsä musiikin lisäksi tarkasti myös visuaalisuutta.
– Musiikissa minä johdan. Vien kuulijaa ja itseänikin toiseen maailmaan ja tiedän hyvin tarkasti, miltä haluan kaiken tuntuvan – nimenomaan sen tavoittelemani tunteen hakeminen on keskeistä.
Jenni tarvitsi kokemusta
Edellä kerrotun perusteella voisi kuvitella, että tietystä vallasta luopuminen olisi ollut vaikeaa Jennille. Kävi päinvastoin.
– En halunnut elokuvan kuvauksissa nähdä monitoreja tai katsella kuvattuja kohtauksia. En tahtonut alkaa arvioida omaa tekemistäni ulkopuolelta. Tässä minun tehtäväni oli vain tulla paikalle ja olla Leena, Jenni kuvailee.
Jenni kertoo suorastaan tarvinneensa tällaista kokemusta, vaikkei ollut osannut kaivata sitä.
– Se oli ihanaa! Sain vain tehdä oman osuuteni ja päästää irti. Eikä se ollut edes vaikeaa, vaan itse asiassa tosi kivaa. Kun kohtaus oli tehty, saatoin ajatella, että nyt se on tehty, enkä voi enää vaikuttaa siihen mitenkään, Jenni kertoo.
– Siinä oli iloa, inspiraatiota ja ihanaa ryhmässä tekemistä. Sellaista koko vartalon heittäytymistä!
Säälimätön laji
Kreikassa kuvattuun elokuvaan valmistautuminen alkoi käsikirjoituksen äärellä yhdessä ohjaajan ja vastanäyttelijä Aku Sipolan kanssa jo Suomen kamaralla.
– Oli ihanaa, että oli kunnolla aikaa fiilistellä omaa hahmoa. En ollut koskaan ajatellut, miten roolin rakentaminen tarkalleen tapahtuu.
Silti kaikkein tärkein työ tapahtui lopulta vasta kuvaustilanteessa.
– Saattoi yhtäkkiä huomata, että kohtaus olikin herkempi tai haavoittuvaisempi kuin oli ajatellut. Toisen näyttelijän impulssi tai ympäristö muutti kaiken. Sitten sitä vain reagoi siihen hetkessä, Jenni kertoo.
– Tykkään siitä, ettei siinä hommassa ole yhtään löysää. Pitää sukeltaa täysillä mukaan. Se on lajina hurja ja tietyllä tavalla säälimätön.
Vastaus kysymykseen mahdollisesta jatkosta tulee nopeasti.
– Olisi ihanaa kokea tuo uudestaan, koska rakastin todella paljon jokaista prosessin vaihetta. En ainakaan enää sanoisi suoraan ei. Tietenkin se riippuu siitä, millaisia mahdollisuuksia tulee ja miten ihmiset kokevat tämän. Mutta olisi ihana oppia näyttelemistä enemmänkin!
Rakkautta ja virtahepoja ensi-illassa elokuvateattereissa perjantaina 25.9.
