Esko Salmisen shokkirooli: Väkivaltaa ja masturbointia

Esko Salminen ja Hannu Kivioja elokuvassa Tuhlaajapoika.
Esko Salminen pitää Lindströmin osaa uransa tärkeimpänä elokuvaroolina.

Tuhlaajapoika on yksi 1990-luvun lama-Suomen kipeimmistä elokuvista.

Veikko Aaltonen, 70, on Suomen lahjakkaimpia elokuvaohjaajia, jonka huipputyöt valmistuivat 1990-luvun alussa keskellä syvintä lamakurimusta. Niistä maineikkain on Tuhlaajapoika (1992), joka esitetään toiveuusintana Teemalla tiistaina 10.3.

Tuhlaajapoika voitti parhaan elokuvan, käsikirjoituksen, musiikin ja miessivuosan Jussi-palkinnot. Jälkimmäinen meni näyttelijälegenda Esko Salmiselle, 85, jolle voitto oli ensimmäinen yksittäisestä roolista saatu Jussi sekä edelleen ainoa, mikäli mukaan ei oteta vuoden 2023 koko elämäntyöstä annettua Betoni-Jussia.

Oli kuitenkin lähellä, että palkinto jäi saamatta, sillä Salminen epäröi pitkään ottaa roolia vastaan. Näyttelijä esittää masokistista ja homoseksuaalisia piirteitä omaavaa psykiatria, joka palkkaa entisen linnakundin hakkaamaan itseään. Asetelma kääntyy kuitenkin ylösalaisin, kun masokisti paljastuu vallanhaluiseksi sadistiksi.

Hannu Kivioja ja Esko Salminen elokuvassa Tuhlaajapoika.
Hannu Kivioja ja Esko Salminen elokuvassa Tuhlaajapoika.

Himoittu käsikirjoitus

Jussi-palkitun Iiro Küttnerin käsikirjoitus oli yksi aikansa kohutuimmista, joka herätti monen ohjaajan nälän. Syy oli myös siinä, että teksti oli päässyt hopeasijalle Suomen elokuvasäätiön järjestämässä käsikirjoituskilpailussa. Ns. Käsikirjoitus-Finlandian voitti Juha Lehtovuoren niin ikään 1992 ensi-iltansa saanut Veturimiehet heiluttaa.

– Monet ohjaajat olivat sitä mieltä, että tosi rankka juttu, nyt pannaan veri roiskumaan. Veikko oli ainoa, joka naureskeli ja oli kiinnostunut käsikirjoituksen sisään rakennetusta komiikasta, Küttner kiitteli Ylioppilaslehden haastattelussa joulukuussa 1993.

Vahvan debyyttipääroolin tekevä Hannu Kivioja tulkitsee vankilasta vapautuvaa Esaa, joka on tottunut tekemään työtä nyrkeillä. Normaalin pahoinpitelyn ja perintäkovistelun sijaan Esa saa yllättävän työtarjouksen, kun hänen ovelleen ilmestyy psykiatri Lindström.

Huoliteltu ja pehmeällä äänellä täydellistä kirjakieltä puhuva mies nauttii kivusta ja vallasta. Niitä molempia hän pääsee toteuttamaan, kun Esa ryhtyy hakkaamaan häntä rahasta. Samalla Lindström hallitsee Esan elämää ja alistaa tämän toteuttamaan sairaita oikkujaan.

Kun Esan elämään ilmestyy lopulta nainen, Leea Klemolan tulkitsema Laura, suhtautuu Lindström tilanteeseen avoimen vihamielisesti, mikä eskaloituu julmaan väkivaltaan.

Esko Salminen ja Hannu Kivioja elokuvassa Tuhlaajapoika.
Masokistista kuoriutuu julma sadisti Tuhlaajapojassa.

Legendan paras rooli

Tuhlaajapojan kuvasto on kipeää ja rankkaa, vaikka mukana onkin Küttnerin ja Aaltosen arvostamaa mustaa huumoria.

Käänteentekevässä kohtauksessa Lindström pyytää saada masturboida hakkaamisen aikana. ”Väkivalta on aina seksuaalista”, puolustelee psykiatri Esassa selvää inhoa herättävää toivetta. Kun Esa kuristaa hänet lähes henkihieveriin, Lindström innostuu yhä enemmän.

Tuhlaajapoika on aikakautensa parhaita kotimaisia elokuvia, älykäs ja syvälle leikkaava psykodraama, jonka näyttelijätyö on kauttaaltaan briljanttia. Aki Kaurismäen tuottama mustanpuhuva helmi myös näyttää erinomaiselta, sillä kameran takana vaikutti Kaurismäkien luottokuvaajana tunnettu Timo Salminen.

Salminen pitää Tuhlaajapojan masokistista psykiatria kenties tärkeimpänä elokuvaroolinaan. Tähän on vaikea olla yhtymättä, vaikka Salmisen jo 1950-luvun lopulla käynnistynyt ammattilaisura onkin yksi suomalaisen elokuvan merkittävimmistä.

Hannu Kivioja ja Leea Klemola elokuvassa Tuhlaajapoika.
Kivioja ja Leea Klemola elokuvassa Tuhlaajapoika.

Näkö heikkenee

Myös Aaltosen seuraava elokuva Isä meidän (1993) sekä Rakkaudella, Maire (1999) olivat täysosumia. Viimeiset 20 vuotta dokumentteja ja tv-sarjoja ohjanneen Aaltosen viimeinen pitkä fiktioelokuva on Kari Hotakaisen Finlandia-voittajaan pohjaava Juoksuhaudantie (2004).

Seitsemänkymppisiään joulukuussa viettänyt Aaltonen on kärsinyt jo vuosia näkönsä heikkenemisestä. Tästä huolimatta ohjaaja on innostunut elokuvista uudelleen ja kertoo kirjoittaneensa jopa kaksi uutta käsikirjoitusta.

– En ole peitellyt näköongelmia. Oikea silmä on ollut sokea jo 80-luvulta, mutta se ei ole haitannut, kun en tehnyt kolmiulotteisia leffoja. Olen ollut hyvässä seurassa. Myös John Fordin toinen silmä oli sokea, Aaltonen toteaa HS:n haastattelussa.

Ohjaajan mukaan huhut hänen täydellisestä sokeutumisestaan ovat vahvasti liioiteltuja. Toisaalta, kukapa silmiä tarvitsee tarinan kertoakseen.

– Eihän ihminen oikeastaan näe silmillä vaan aivoilla, Veikko kuittaa haastattelussa.

Tuhlaajapoika esitetään Teema & Femillä tiistaina 10.3. ja keskiviikkona 11.3. Elokuva on myös katsottavissa Yle Areenassa.