Elokuvalegenda Matti Ranin koki suuren tuskan: "Hirvittävä kuolinkamppailu"
Edesmennyt näyttelijä Matti Ranin myötäeli vaimonsa rinnalla tämän vaikean sairauden läpi.
TV1:n keskiviikon 15. huhtikuuta iltapäivän kotimaisena klassikkona nähdään koulumaailmaan sijoittuva rikosmelodraama Jälkeen syntiinlankeemuksen (1953).
Videolla Orava-elokuvan tähti Miro Lopperi kertoo, minkä lemmikkieläimen ottaisi.
Varastamisesta tuomittu koululainen Klaus (Martti Katajisto) vapautuu nuorisovankilasta muuttuneena nuorena. Hän jatkaa opintojaan ankaran maisterin ohjauksessa. Maisteri Kaharin roolissa nähdään itse elokuvan ohjaaja Edvin Laine.
Apuja uuden elämän haasteisiin Klaus saa entiseltä tyttöystävältään Anjalta (Eila Peitsalo) ja maisteri Tuovilta (Helena Vinkka), mutta menneisyyden ote ei hellitä nuorukaisesta.
Yksi elokuvan nuorista näyttelijöistä on kahdeksasluokkalaista koulupoikaa Aarnea esittävä Matti Ranin.
Hän oli yksi suomalaisen elokuvan ja teatterin legendoja, jonka suuri yleisö muistanee parhaiten Matti Kassilan 1960-luvun Komisario Palmu -elokuvista.
Matti oli ansioitunut teatterinäyttelijä, joka teki mieleenpainuvan uran myös televiossa. Viimeisinä tv-töinään Matti oli mukana muun muassa sarjoissa Taivaan tulet, Kotikatu, Parhaat vuodet sekä Ihmeidentekijät.
Blondi tuli taloon – hittisarjan kuvausten aikaan elämä koetteli näyttelijää, joka joutui puolen vuoden ajan seuraamaan viereltä rakkaan Irja-vaimonsa kuolinkamppailua.
Leffa-avustajien välillä roihahti
Irjansa Matti tapasi kesällä 1948 Ruusu ja Kulkuri -elokuvan kuvauksissa. Molemmat olivat paikalla avustajina.
– Me kuljeskelimme raitteja sinne tänne käsikynkkää sitten myös ihan privaatisti. Irja oli silloin vasta 18-vuotias ja syötävän suloinen!
– Olin ihastunut jollain uudella, kotoisalla tavalla, Matti muisteli vuonna 2010 elämäkerrassaan.
Nuoria yhdisti moni asia: he olivat teatteriperheiden kasvatteja, kummankin isät johtivat teatteria ja äidit olivat näyttelijöitä sekä operettitähtiä.
– Meitä yhdistivät samat ilot ja tuskat, sama toimeentulon epävarmuus ja sama rakkaus teatteriin, Matti on todennut.
Jouluaatonaattona 1949 Matti ja Irja juhlivat kihlajaisiaan perhepiirissä. Vanhemmat yrittivät toppuutella kiirehtivää nuortaparia, mutta hääsuunnitelmiin ryhdyttiin heti.
Kesäkuussa 1950 heidät vihittiin Turun tuomiokirkossa. Seuraavana vuonna syntyi parin esikoinen Martti Matti Helge. Syksyllä 1952 perhe kasvoi toisella pojalla Matti Helge Olavilla, josta tuli aikuisena vanhempiensa tavoin näyttelijä.
Tunnevyöry maskeeraushuoneessa
Raninien onnellinen liitto joutui kohtaamaan kriiseistä suurimman keväällä 1994.
– Irja-vaimoni oli jo pitkään kärsinyt kaupungin saasteista ja melusta. Hänen niin mentaaliset kuin fyysisetkin voimansa olivat alkaneet yllättävästi ehtyä.
– Syystalven liukkauden tultua hän kaatui pihallamme ja joutui sairaalahoitoon. Kipu niskassa ei hellittänyt tavallisilla lääkkeillä, vaan lääkäri joutui turvautumaan puuduttaviin piikkeihin, Matti kertoi kirjassaan.
Pian Irja huomasi pienen patin oikeassa kainalossaan. Tutkimukset osoittivat, että kyse oli syövän etäispesäkkeestä, joka oli laadultaan erittäin aggressiivinen.
– Kyllä minä voin jo kuollakin, olen elänyt hyvän elämän, Irja reagoi uutiseen.
Puoliso oli eri mieltä. Hän halusi, että vaimon parantumisen eteen tehtäisiin kaikki mahdollinen.
Ensimmäisenä Matti toimitti vaimonsa röntgenkuvat Meilahden syöpäklinikalle Helsingissä. Lääkärin toteamus Irjan tilanteesta järkytti syvästi: “Vaimonne tilanne on toivoton. Mitään ei ole tehtävissä. Voitte hakea kuvat pois toimistoaikana”.
– Olin shokissa. Kuinka lääkäri voi noin tylysti ilmoittaa niin järkyttävän ja niin luottamuksellisen asian henkilölle, joka ei edes ole potilas, Matti hämmästeli.
Blondi tuli taloon -kuvauksissa näyttelijälegenda murtui. Sarjan dramaturgin Elina Halttusen osaaottavat sanat laukaisivat tunnevyöryn.
– Purskahdin lohduttomaan itkuun. Itkin maskeeraushuoneessa pitkän tovin, annoin kaiken tuskani ja epätoivoni purkautua ulos, Matti kirjoitti muistelmissaan.
Huutoja tyhjyyteen
Seuraavat kuukaudet olivat rankat. Välillä Matti hoiti vaimoaan kotona, mutta vaikeimpina jaksoina Irja eli sairaalassa.
Osan ajasta Matti asui sairaalassa vaimonsa rinnalla.
– Ponnistauduin seuraamaan tapahtumia välillä kuin ulkopuolinen tarkkailija. Näin pystyin selviämään hirvittävästä puoli vuotta kestäneestä kuolinkamppailusta selväjärkisenä, Matti kirjoitti.
Lääkärit olivat neuvottomia, sillä Irjan pääasiallisesta syöpäpesäkkeestä ei ollut merkkiäkään.
Tila heikkeni vauhdilla ja hän menetti lähes täydellisesti puhekykynsä. Kun Matti antoi hänelle kynän, jotta vaimo saattoi kirjoittaa viestinsä paperille, ei tämä pystynyt tuottamaan kuin harhailevaa laineviivaa paperille.
– Mykkyyden tilalle tuli lohduton pakkoitku, joka jatkui ja jatkui, tunnista toiseen. Vain tajunnan sumentavat lääkkeet saivat sen välillä taukoamaan.
Matti yritti helpottaa vaimonsa oloa lohduttamalla ja laittamalla maukasta ruokaa.
Muistelmissaan näyttelijä kertoi sydäntä riipaisevan muiston hetkistä, kun Irja huusi tyhjyyteen äitinsä perään.
– Pyydän äitiä vetämään puoleensa. Sinne toiseen maailmaan, Irja sanoi miehelleen.
– Äiti, äiti, mulla on hätä! Äidin luo!, Äiti, avaa ovi, hän hoki.
Toiseen maailmaan Irja siirtyi loppukesästä 1995.
– Elokuun toisen päivän vastaisena yönä tajusin, että nyt Irjan taistelu päättyisi ja hän pääsisi rauhaan. Irjan hengitys loppui yhtäkkiä kello 07.36-37. Sen jälkeen kevyt hengähdys minuutin kuluttua, ja hän pääsi äitinsä luo armon maahan, Matti kirjoitti muistikirjaansa.
– Laitoin Irjan kädet ristiin, ristin myös omat käteni ja rukoilin. En pystynyt itkemään, näyttelijä muisteli.
Lähde: Matti Raninin Käsi otsalla! (Teos, 2004).
Jälkeen syntiinlankeemuksen nähdään keskiviikkona 15. huhtikuuta klo 12.35 TV1:llä.
