Elokuva-arvostelu: Yllättävä dokumentti Ismo Leikolasta on pakottomasti hauska

Ilkka Hynnisen ja Saku Pollarin ohjaama uutuuselokuva Ismo Leikolasta on varsinkin Suomen oloissa poikkeuksellinen dokumentti stand up -koomikon noususta maailmanmaineeseen.

Ismo – maailman hauskin ulkopuolinen

****

Aluksi näyttää uhkaavalta. Onko luvassa vain elokuvallisilla tyylikeinoilla kikkailevaa hehkuttelua ja pintatasolle jäävää läpikäyntiä Ismo Leikolan matkasta keskisuomalaisesta pikkukylästä USA:n suurimmille stand up -lavoille?

Huoli hälvenee nopeasti, ja käy selväksi, että kokonaisuudessa päästään käsiksi niin sanotusti itse pihviin. Elokuvan kertojaääneksi on valittu Leikola itse, mikä monessa muussa tapauksessa olisi ollut tuhoon tuomittu ajatus. Leikola on kuitenkin sellainen sanankäytön mestari, että hänen selostuksensa vie elämäntarinaa viihdyttävästi ja sujuvasti eteenpäin.

Sitä mainittua kikkailua elokuvassa riittää. Välillä kuva esimerkiksi pysähtyy kokonaan ja Ismo höpöttää omiaan väliin. Tai kelaillaan filmiä eteenpäin, kun lapsuudenmuistelut uhkaavat käydä Leikolan itsensä mielestä liian tylsiksi. Tällaisten temppujen käyttäminen kuitenkin palvelee kokonaisuutta ja sekä teoksen että Leikolan persoonan itsereflektiota ja -ironiaa, eivätkä ne ole itsetarkoituksellisia.

Voi myös hyvin perustein sanoa, että Ismo on poikkeuksellinen elokuva. Samantyyppisellä perähikiältä maailman huipulle -tyylillä on tehty esimerkiksi maineikkaita rock-dokumentteja, mutta kovin montaa vastaavaa ei maailmaltakaan tule mieleen stand up -koomikoista, varsinkaan hyviä. Ja Ismo – maailman hauskin ulkopuolinen on loistava.

Kahteentoista eri lukuun jaettu elokuva on rakennettu huolella ja paneutuen. Kokonaisuudessa on selkeä kehityskaari, joka ei rajoitu vain ajalliseen etenemiseen, vaan porautuu kohteeseensa.

Vähitellen alkaa muodostua rehellinen kokonaiskuva todellisesta Ismo Leikolasta hauskojen esiintymisten takana. Elokuva on koskettava, syvällinen, yllättävä, inspiroiva, jännittävä ja jopa spirituaalinen. Käsiteltävänä on muun muassa Ismon ja Angelika Leikolan eroon päättynyt avioliitto.

Elokuva on silti myös pakottomalla tavalla hauska niissä kohtaa, kun sen tarvitsee olla hauska. Esimerkiksi lavaesiintymisten ja ihailijoiden haastatteluiden kautta selkiytyy lopullisesti, miksi Leikolasta on tullut niin iso ilmiö ympäri maailmaa. Mahdetaanko sitä Suomessa edes kunnolla ymmärtää?

Lopputulemaksi muodostuu jälleen kerran eräänlainen itkevä klovni -variaatio, mutta toivoa antavalla ja innostavalla tavalla. Ja on lopulta hyvin mielenkiintoisella tavalla absurdi ajatus, että joidenkin ihmisten koko elämä perustuu sille, että yrittää saada toiset nauramaan. Ismo-dokumentti onnistuu kuvaamaan tätä ilmiötä monelta eri kulmalta.

Elokuvassa puhutaan muun muassa siitä, että komiikkakin vaatii uhrauksia ja että jos jokin ajatus tuntuu hauskalta, se pitää pystyä sanomaan. Tätä ideaa kannattaa vaalia.

Dokumentti. O: Ilkka Hynninen, Saku Pollari. (Suomi 2024). 98 min.