Elokuva-arvostelu: The Crow on sieluton uusintaversio ysäriklassikosta – kuin tekoälyn tekemä

The Crow saa ensi-iltansa elokuvateattereissa perjantaina 23. elokuuta.

The Crow

**

The Crow perustuu yhdysvaltalaisen James O’Barrin luomaan sarjakuvaan, joka näki päivänvalon 1989. Viisi vuotta myöhemmin siitä tehtiin elokuva, joka kiteytti täydellisesti 1990-luvun nuorten aikuisten emotionaalisen kipuilun ja X-sukupolviangstin.

Alex Proyasin (Dark City, I, Robot) ohjaama kulttiklassikko tuli kuuluisaksi myös hirvittävästä tragediasta, kun sen päätähti Brandon Lee sai surmansa kuvausten loppusuoralla ampuma-aseonnettomuudessa. Moni pitääkin The Crow’ta pyhänä elokuvana, Leen testamenttina, jota ei saisi koskaan filmata uusiksi.

Nyt uusintaversio on kuitenkin valmis, eikä siitä ole juuri mitään hyvää sanottavaa. Syy ei ole siinä, että elokuva on tehty. Syy on siinä, että se on ennätyksellisen kolkko, masentavan hengetön, turruttavan pinnallinen ja ennen kaikkea sieluton saavutus. Se on pahinta kaikesta, sillä The Crow’n yltiöromanttinen tarina kertoo juurikin sieluista ja niiden voimasta ylittää kuoleman rajat rakkauden avulla.

Alkuperäisessä elokuvassa päähenkilö Eric Draven oli rockmuusikko, joka palasi korppien avulla kuolleista kostamaan oman ja tyttöystävänsä Shellyn murhan. Uusintaversiossa Eric ja Shelly tapaavat psykiatrisessa sairaalassa, rakastuvat ja pakenevat yhdessä.

Shellyn perässä on joukko pahiksia, joiden johtajan pääkätyriä esittää Laura Birn. Suomalaisen läsnäolo on elokuvan harvoja valopilkkuja. Vaikka rooli ei ole kummoinen, tuo Birn siihen syvyyttä eteerisyydellä, joka sopii hahmon hyvän ja pahan väliseen mielentilaan erinomaisesti.

Bill Skarsgård ja laulajatähti FKA Twigs ovat sen sijaan pääparina kuin kaksi catwalkilta karannutta mannekiinia. Ohjaaja Rupert Sanders (Lumikki ja metsästäjä) haluaa kiinnittää erityistä huomiota Skarsgårdin tartar-lihadieetillä saavutettuun vartaloon, joka tuo kuitenkin lähinnä mieleen syömälakossa olevan narkkarin.

Sanders peittelee käsikirjoituksen puutteita aggresiivisella visuaalisuudella, joka kääntyy itseään vastaan ja rupeaa ärsyttämään jo ennen puoltaväliä. Lopun oopperataloon sijoittuva verilöyly yrittää herätellä rehellisiä shokkiarvoja, mutta metsään mennään siinäkin. Pääosin digitaalisesti luodut splattertehosteet onnistuvat herättämään lähinnä tahatonta hilpeyttä.

Toimintadraama. O: Rupert Sanders. N: Bill Skarsgård, FKA twigs, Danny Huston, Laura Birn. (Britannia/Ranska/USA 2024). 110 min.