Elokuva-arvio: Tappavan tylsä Cannes-voittaja tainnuttaa katsojan

All We Imagine as Light

Draama **

Harvoin on mikään elokuva pettänyt yhtä pahasti kuin valtavasti hypetetty All We Imagine as Light, joka voitti viime vuonna Cannesin elokuvajuhlien Grand Prix’n. Kyseessä on sama arvostettu hopeapalkinto, jonka ovat voittaneet muun muassa Aki Kaurismäki ja Juho Kuosmanen elokuvillaan Mies vailla menneisyyttä ja Hytti nro 6.

Intialaisen Payal Kapadian toinen pitkä ohjaus alkaa lupaavasti sysäämällä katsojan keskelle Mumbain läkähdyttävän levotonta ja vieraannuttavan ahdasta katuelämää. Otokset ovat alkusoitto yhdelle elokuvan pääteemoista, joka on yksinäisyys megakaupungissa.

Tarina kertoo kolmesta naisesta, joista sairaanhoitajana työskentelevä Prabha pysyy piinallisen uskollisena Saksaan jo vuosia sitten muuttaneelle aviomiehelleen. Prabhan nuori kämppis Anu tapailee salaa häneltä kiellettyä muslimipoikaystävää. Sairaalan vanhempi keittäjätär Parvatya ei suostu hyväksymään häätöä pitkäaikaisesta kodistaan.

Lähtökohdiltaan lupaavat hahmot ja näiden ongelmat, keski-ikäisen naisen yksinäisyys, nuoren naisen tukahdutettu seksuaalinen halu ja vanhemman naisen haluttomuus muuttaa kotoaan, jäävät ilman kehitystä ja kiinnostavaa tarinallista substanssia. Elokuva tuntuu poikkeuksellisen pitkäpiimäiseltä ja unettavalta.

Kapadian visio on ymmärrettävä mutta hänen kerronnallinen haluttomuutensa lannistaa katsojan. All We Imagine as Light jää kuvaelmaksi, jossa on paljon potentiaalia mutta vain vähän kehuttavaa.

O: Payal Kapadia. N: Kani Kusruti, Divya Prabha, Chhaya Kadam. (Intia/Ranska/Alankomaat/Luxemburg 2024). 118 min.