Elokuva-arvio: Näin Behm onnistuu debyyttiroolissaan
Behmin tähdittämä Anna minun rakastaa enemmän sijoittuu laulajalle tuttuun musiikkimaailmaan.
Anna minun rakastaa enemmän
Draama ****
Juha Itkosen sukupolviromaaniin ja ihan vähän sen jatko-osaankin perustuva Anna minun rakastaa on moderni melodraama, jossa mustasukkaisuutta aiheuttava parisuhteen kolmas osapuoli ei ole immeinen, vaan taide.
Samalla elokuva kertoo unelmista ja siitä miten oudoilla tavoilla ne joskus voivat toteutua.
Rock-unelmaa elättelevä Antti rakastuu Suvi-nimiseen tyttöön ja pyytää tätä bändinsä solistiksi huomattuaan, että uusi tyttöystävä on myös hyvä biisinikkari ja laulaja.
Pientä kränää on alusta asti kuten taiteilijaelämään kuuluu, mutta sitten maailma vie kokonaan Suvin, josta tulee kansainvälisesti menestynyt pop-tähti. Antti jää lehdelle soittelemaan – tai oikeastaan ei edes jää, sillä hän on niin musertunut, ettei halua enää edes koskea kitaraansa.
Musiikkitermein jaettu tarina
Behmin odotettu esikoiselokuva on taitavasti punottu musiikkidraama ja rakkaustarina, joka on jaettu kuuteen musiikkitermein nimettyyn osaan: introon, säkeistöön (verse), kertosäkeeseen (chorus), väliosaan (bridge), lopetukseen (fade out) ja encoreen.
Musiikki on tärkeä osa elokuvaa, ja sitä käytetään hyvin, olipa sitten kyse ajankuvaa tehostavista hittibiiseistä tai Joel Melasniemen ja Leo Jupiterin alkuperäismusiikista.
Myös elokuvan sisäinen rytmitys on onnistunut, suorastaan kekseliäs.
Behm ja kovassa nosteessa oleva Pyry Kähkönen ovat rooleissaan valovoimaisia ja luontevia: pääparin suhteen kehitystä seuraa kuin hidastettua junaonnettomuutta, jonka lopputuloksen tietää hyvin rullaavasta alusta asti.
Silti elokuvan fade out -vaiheessa tarina onnistuu myös lyömään katsojansa hyvällä tavalla ällikällä, ainakin jos ei ole lukenut Itkosen best-selleriä.
O: Oskari Sipola. N: Pyry Kähkönen, Rita Behm, Mimosa Willamo. (Suomi 2025). 102 min.
Anna minun rakastaa enemmän, ensi-ilta elokuvateattereissa perjantaina 3.10.
