Elokuva-arvio: Huippuohjaajan uutuus muistuttaa miljoonan dollarin hajuvesimainosta

Parthenope – Napolin kauneus

Draama ***

Italian kärkiohjaajiin kuuluva Paolo Sorrentino, 54, palaa rakkaaseen kotikaupunkiinsa Napoliin uusimmassa elokuvassaan. Mutta toisin kuin elämäkerrallisessa Netflix-draamassaan The Hand of God (2021), Sorrentino kertoo tällä kertaa fiktiivisen tarinan, joka jää hetkellisestä suuruudestaan huolimatta yhtä pinnalliseksi kuin miljoonabudjetilla tuotettu hajuvesimainos.

Päähenkilö on kaupungin muinaisen nimen mukaan nimetty Parthenope, joka syntyy Napolinlahden rantavedessä vuonna 1950. Varttuessaan Parthenopesta tulee älykäs nuori nainen, jonka kauneuteen ruumiillistuu huumaavan kaupungin rosoinen ja kiihkeä tunnelma.

Parthenope luovii tiensä läpi nuoruuden haaveiden ja rakkauden mahdollisuuksien, kokee surua ja pettymystä, nautintoa ja palvontaa.

Lopulta edessä on omistautuminen alalle, joka pyrkii ymmärtämään ihmisyyden monenkirjavuutta ja elämää sen kaikissa väreissä ja muodoissa.

Kuten Oscar-palkitussa mestariteoksessaan Suuri kauneus (2013), Sorrentino käyttää kameraa siveltimenä ja maalaa juovuttavan kauniita kuvia ja hetkiä, joissa päähenkilön suhde ympäröivään kaupunkiin kasvaa arkitodellisuutta suuremmaksi. Kokonaisuudesta puuttuu kuitenkin sama eheys ja johdonmukaisuus, joka sinetöi Suuren kauneuden aseman virheettömämä elokuvana.

Päärooliin valittu ensikertalainen Celeste Dalla Porta on tyrmäävän kaunis ilmestys, jonka seuraan on helppo heittäytyä kahdeksi tunniksi. Elokuvana Parthenope ei onnistu kuitenkaan lunastamaan kiihottavan kuvavirtansa odotuksia, vaan jättää katsojan lopulta kellumaan tyhjän päälle.

O: Paolo Sorrentino. N: Celeste Dalla Porta, Stefania Sandrelli, Gary Oldman, Silvio Orlando. (Italia/Ranska 2024). 136 min.