Elokuva-arvio: Huippuohjaajan rakkauskirje voi tukahduttaa katsojan
Nouvelle vague saa ensi-iltansa elokuvateattereissa perjantaina 19. joulukuuta.
Nouvelle vague
Draamakomedia ***
Ranskan uudella aallolla viitataan joukkoon filmihulluja ohjaajia, joista osa työskenteli pariisilaisessa Cahiers du Cinéma -lehdessä ennen siirtymistään kameran taakse 1950- ja 60-lukujen taitteessa.
Liikkeen kärkinimiä olivat Claude Chabrol, Jean-Luc Godard, Jacques Rivette, Éric Rohmer ja François Truffaut, jonka vuoden 1959 esikoispitkä 400 kepposta on yksi aallon avainteoksista.
Vaikutukseltaan vielä merkittävämpi on Godardin esikoispitkä Viimeiseen hengenvetoon, joka valmistui 1960. Dokumentaarisella käsivaralla kuvattu ja hyppyleikkauksilla rytmitetty teos oli valtava menestys ympäri maailmaa, ja se sementoi lopullisesti Godardin ja kumppaneiden ja uuden aallon merkityksen cinefiilien keskuudessa.
Kuviteltujen kulissien takana
Godardin elokuvan ihailijoihin kuuluu myös yhdysvaltalainen Richard Linklater (Boyhood, Rakkautta ennen -trilogia), joka on ohjannut rakkauskirjeen sen luomiselle ja samalla koko uudelle aallolle.
Kohteensa oloinen elokuva on hauska, kepeä ja välitön, mutta vaatii katsojalta intoa ja paneutumista aihetta kohtaan. Ilman sitä kokemus saattaa olla jopa tukahduttava, sillä Nouvelle vague on kuin lavastettu making of -dokumentti, jonka tekijä on saanut vapaasti haaveilla eloon jokaisen hetken lempielokuvansa matkasta kohti kuolemattomuutta.
Avainrooleihin valitut, pääosin tuntemattomat näyttelijät muistuttavat ulkonäöltään hätkähdyttävästi esikuviaan, mikä lisää aikamatkailuilluusion herkullisuutta.
O: Richard Linklater. N: Guillaume Marbeck, Zoey Deutch, Aubry Dullin, Adrien Rouyard. (Ranska/USA 2025). 105 min.
