Elokuva-arvio: Don Quijote Barcelonassa koettelee katsojaa
Suomalais-espanjalainen draamaelokuva Don Quijote Barcelonassa saa ensi-iltansa elokuvateattereissa perjantaina 24. heinäkuuta.
Don Quijote Barcelonassa
Draama ****
Jarmo Lampelan ohjaama ja käsikirjoittama draamaelokuva Don Quijote Barcelonassa on koskettava ja kantaa ottava elokuva elämästä yhteiskunnan laidalla. Elokuvan ydinsanoma on seuraava: toivo elää synkimmässäkin hetkessä, mutta pelastettavissa ovat vain ne, jotka haluavat tulla pelastetuksi.
Katso videolta Christopher Nolanin uutuuselokuvasta The Odyssey:
Perheensä ja entisen elämänsä taakseen jättänyt Olli (Juha Kukkonen) on ajautunut Barcelonaan, jonka kaduilla mies vaeltelee vailla päämäärää kitara selässään ja viinipullo kädessään.
Samoilla kaduilla perheensä traagisesti menettänyt entinen akateemikko Lluc (Raúl Llopart) kerjää pyörätuolistaan käsin rahaa ohikulkijoilta.
Kun kaksi koditonta kulkuria kohtaa kaupungin yössä, odottamaton ystävyyssuhde saa alkunsa. Samalla saa alkusysäyksensä tarina, joka kertoo toveruudesta, taiteen parantavasta voimasta sekä toivosta ja sen menettämisestä.
Taide kantavana voimana
Elokuva hyödyntää taitavasti taidetta ja taideviittauksia tarinankerronnassa ja henkilöhahmojen kuvaamisessa.
Elokuvassa Miguel de Cervantesin Don Quijote -klassikkoromaania hyödynnetään päähenkilöiden sisäisen maailman peilaamiseen ja episodimaisen tarinan yhteen sitomiseen.
Erityisen vaikuttavia ovat kohtaukset, joissa kirjallisuutta rakastava Lluc lukee Ollille romaania Barcelonan yössä. Toveruksille kertomuksen parivaljakko tarjoaa samaistumispintaa ja yhteiset lukutuokiot mahdollisuuden paeta elämän raakaa todellisuutta.
Salvador Dalín surrealistinen taide heijastaa Ollin poikkeavaa mielenmaisemaa ja korostaa taiteen terapeuttista ulottuvuutta. Musiikin avulla kartteleviin katseisiin tottuneet miehet tulevat hetkeksi aikaa nähdyksi ja kuulluksi – muiden ihmisten kaltaisiksi.
Vakuuttava paluu valkokankaalle
Don Quijote Barcelonassa on Lampelan ensimmäinen täyspitkä elokuva seitsemään vuoteen.
Kaunis, koskettava ja kokonaisuudessaan eheä elokuva on palkitulle ohjaajalle vakuuttava paluu valkokankaalle. Vaikka elokuva on aavistuksen ylipitkä, onnistuu se pitämään otteessaan loppuun saakka ja sykähdyttämään vielä viimeisillä minuuteillaan.
Kodittomuutta, päihteiden väärinkäyttöä ja mielenterveyden ongelmia elokuva kuvaa uskottavalla tavalla. Lähes kokonaan espanjaksi näytellyn elokuvan dialogi on soljuvaa ja elokuvan päärooleissa loistavien Kukkosen ja Llopartin näytteleminen vakuuttavaa.
Elokuva koettelee katsojaa ja pakottaa pohtimaan ihmisyyttä ja sitä, miten onni lopulta ratkaisee, minkä osan kukin elämässä saa näyteltäväkseen. Elokuva muistuttaa, että myös niillä, joita katseemme herkästi karttaa, on tarina kerrottavanaan.
Lopulta elokuvasta jää mieleen kaunistelematon ajatus: Auttaa voi vain niitä, jotka ovat valmiita avun ottamaan vastaan. Onnellista loppua ei kaikille ole tarjolla.
O: Jarmo Lampela. N: Juha Kukkonen, Raúl Llopart, Carla de Otero, Pia Andersson. (Suomi/Espanja 2026). 107 min.
