Dokumentti paljastaa homojen karmaisevan kohtelun natsi-Saksassa
Ylen dokumentissa neljä natsien vainosta ja keskitysleireiltä selvinnyttä sateenkaari-henkilöä kertoo tarinansa.
Historia: Homot ja natsi-Saksa -dokumentti 25.6. käsittelee seksuaalivähemmistöjen kohtelua natsien noustua valtaan.
1870-luvulta asti Saksassa oli voimassa 175-pykälä, joka kielsi luonnonvastaiset suhteet vankeusrangaistuksen uhalla. 1930-luvulla lakipykälää kovennettiin, jo pelkästä halauksesta saattoi joutua ilman oikeudenkäyntiä keskitysleirille.
Vielä 1920-luvulla Saksa oli aikaansa nähden suhteellisen vapaamielistä aikaa seksuaalivähemmistöille. Seksuaalivähemmistöille tarkoitettuja lehtiä oli kymmenittäin, ja Berliiniä pidettiin Euroopan homopääkaupunkina. Vaikka ilmapiiri oli vapaamielinen, oli homojen tavattava salassa. Saksassa oli arviolta 1,5 miljoonaa seksuaalivähemmistöön kuuluvaa henkilöä.
1930-luvulla natsit ja Adolf Hitler nousivat valtaan ja ilmapiiri muuttui. Hitler sai käytännössä täydet valtaoikeudet vuonna 1933. Samalla alkoi arjalaisen yhteiskunnan puhdistaminen sekä natsien poliittisten vastustajien tukahduttaminen. Homot joutuivat vainon kohteeksi. Natsit pitivät homoja heikkoina, paheellisina ja rappeutuneina. Dokumentin mukaan natsihallinto halusi estää tämän muka tarttuvan paheen leviämisen. Suurin osa heistä joutui keskitysleireille ja lopulta kuolemaan.
– Homoja murhattiin leireissä joukoittain niin kuin juutalaisia, tai he joutuivat kohdistetun vainon kohteiksi, dokumentissa kerrotaan.
Dokumentissa ääneen pääsevät keskitysleireiltä selvinneet uhrit arkistonauhojen avulla. Stefan Kosinski, Erwin Widschwenter, Walter Schwarze ja Tiemon Horman ehtivät kertoa tarinansa ennen kuolemaansa 1990-luvulla.
– Sain kärsiä vain siitä syystä, että rakastin jotakuta, rakastin miestä, Stefan kertoi vuonna 1995.
Natsi-Saksan ja SS:n poliisivoimien johtaja Heinrich Himmler jäljitti homoseksuaaleja pakkomielteisesti. Natsit lähettivät homot vankeusrangaistusten jälkeen useimmiten määrittelemättömäksi ajaksi keskitysleireille. Heidän mielestään homot voitiin parantaa sokkiterapialla, pakkotyöllä, nöyryyttämällä ja kurjuudella.
Lesbot eivät kuuluneet lakipykälä 175:n soveltamisalaan. Dokumentin mukaan heidät tuomittiin moraalisesti, mutta siedettiin, jos he olivat huomaamattomia. Vaikka heitä ei tuomittu suoraan seksuaalikäyttäytymisensä takia, oli se raskauttava tekijä. Lesbojen määrää keskitysleireillä on vaikea arvioida tarkasti. Osa heistä päätyi Ravensbrückiin. Lääkäri Friedrich Mennecke oli natsien rotuhygieniaohjelman vastuuhenkilö. Hänen määräyksestään Mary Pünjer ja Henny Schermann saivat kuolemantuomion. Hennyn diagnoosin Mennecke kirjoitti tämän valokuvan taakse alleviivaten kohdan: ”pakkomielteinen lesbo.”
Historia: Homot ja natsi-Saksa tiistaina Teema & Fem -kanavalla ja Yle Areenassa.