Arvio: Kotimainen Tonttu-elokuva jättää ristiriitaisen olon
Kunnianhimoinen lastenelokuva Tonttu saa ensi-iltansa elokuvateattereissa perjantaina 14.11.
Tonttu on dokumentaristina tunnetun Joonas Berghällin (Miesten vuoro, Miehiä ja poikia) ja hänen ystäväkollegansa Hannes Vartiaisen (Erään hyönteisen tuho) ensimmäinen pitkän näytelmäelokuvan ohjaustyö. Kokemus elokuvien tekemisestä näkyy varmuutena.
Video: Tonttu-tähti Vesa Vierikko kertoo tulevaisuudestaan
Tonttu
Seikkailu
***
Vanhempiensa kuoleman jälkeen Lumi ja Talvi ovat eläneet lastenkodissa. Sijaisperheen löydyttyä tytöt joutuvat erilleen toisistaan.
Talvi on tunneköyhältä tuntuvassa uudessa kodissa, kun taas Lumi tempaistaan maagiseen maahan, jossa tontut uurastavat lahjoja lapsille. Erikoisen yhteyden omaavan kaksikon pitää turvautua ylimaallisiin voimiin löytääkseen toisensa jälleen.
Dubbaus hämmentää
Tonttuun on saatu taitavat ulkomaiset lapsinäyttelijät Soma Zimmatore, Thea Achillea ja Marco Stylianou. Tämän seurauksena Tonttu on näytelty englanniksi ja on Suomessakin dubattu omalle kielellemme.
Tulos on hieman hämmentävä. Varsinaista kohdeyleisöä eli ala-asteikäisiä lapsia tämä ei varmaankaan suuresti häirinne, mutta mukana oleville aikuiskatsojille vaikutelma lienee hieman etäännyttävä.
Komeaa jälkeä
Berghällin ja Vartiaisen johtaman työryhmän jälki on elokuvallisesti erittäin komeaa. Suomen Lapin maisemakuvat ovat vaikuttavia, ja miljoonabudjetti on käytetty viisaasti lavasteissa ja efekteissä.
Myös tarina kulkee sinällään sujuvasti eteenpäin, mutta kokonaisuutta vaivaa ehkä vähän sama etäisyys kuin jälkiäänitysratkaisussa. Syvä tunneyhteys jää syntymättä.
Kun Berghäll esimerkiksi vuoden 2010 Miesten vuoro -dokumentissa todella porautui ihmisyyden ja tunteiden kovaan ytimeen, niin fiktion kohdalla tuo ei vielä Tontun kanssa täysin toteudu. Yrittämisen puutteesta ei voi kuitenkaan syyttää.
O: Joonas Berghäll, Hannes Vartiainen. N: Soma Zimmatore, Thea Achillea, Marco Stylianou, Vesa Vierikko. (Suomi/Belgia 2025). 81 min.
