Arvio: Kaija Koo -elokuva hämmentää
Kaija Koon vaiheista innoituksensa saanut Kaunis rietas onnellinen saa ensi-iltansa keskiviikkona 18.2.
Viime vuosina on ollut tietynlaisena trendinä, että vaikka tehdään elämäkerta- ja historiikkielokuvia, tekijät haluavat korostaa, että näissä filmatisoinneissa on fiktiivisiä piirteitä. Eräänlaista turhaa varovaisuutta ja autofiktio-varmistelua tämäkin.
Video: Oona Airola paljastaa, miten löysi sisäisen Kaija Koonsa
Näin tapahtuu myös Kaija Koon elämästä ja urasta innoituksensa saaneen Kaunis rietas onnellinen -elokuvan kohdalla. Paljon muuta negatiivista huomautettavaa leffasta ei sitten löydykään, niin esimerkillinen urakuvaus se on.
Kaunis rietas onnellinen
Draama
****
Kaija Kokkola eli Kaija Koo aloitti artistinuransa Steel Cityssä jo 1980-luvulla ja ensimmäinen Kun savukkeet on loppuneet -soololevykin ilmestyi jo vuonna 1986. Sitten tapahtui isän kuolema, tuli henkisiä ongelmia ja musiikki jäi vuosiksi.
Kaunis rietas onnellinen käy läpi nämä vaiheet sopivan levein pensselinvedoin ja käy kiinni varsinaiseen pihviin, Tuulten viemää -paluulevyn (1993) valmisteluun ja yllätysmenestykseen. Keskiöön pääsee myös Kaijan ja hänen säveltäjärakkaansa Markku Impiön tuottelias, mutta myrskyisä liitto.
Tarina ei jää kesken
Kaija Koolla on todistetusti paljon myös miesfaneja, mutta elokuvassa on tehty oiva näkökulmavalinta, jossa korostetaan Kaija Koon merkitystä ja yhteyttä naisihailijoihinsa. Sitä kuvataan alleviivaamatta, mutta erittäin vaikuttavasti.
Historialliset tapahtumat, toksinen rakkaustarina, musiikin voima ja tähteyden olemuksen pohdinta kietoutuvat toisiinsa jopa hämmentävän kovalla intensiteetillä. Ohjaaja (Tyttö nimeltä Varpu, Hölmö nuori sydän, Neljä pientä aikuista) ottaa onnistuneen loikan itselleen vähän uudentyyppisen tyylilajin pariin.
Tarina ei myöskään jää kesken jonnekin takavuosiin, kuten monissa viime vuosien musiikkielokuvissa on sinällään perustellusti tehty, vaan tarinaa tuodaan nykypäiviin asti. Voiton tunne on sitäkin voimakkaampi.
Täydellisiä roolivalintoja
Kiitosta pitää antaa myös Ilona Ahtin (Tytöt tytöt tytöt) erittäin jäntevästä käsikirjoituksesta. Ennen kaikkea elokuvassa loistaa kuitenkin Oona Airola roolissaan Kaija Koona.
Airola ei tee mitään täydellistä imitaatioversiota esikuvastaan, mutta tietyt eleet, äänenpainot, liikkeet ja jopa silmien asento (muistakaa katsoa tarkasti esimerkiksi autonkattokohtaus!) luovat katsojalle vaikutelmaa, että nyt katsotaan jonnekin Kaija Koon perusolemukseen, syvälle persoonaan. Suoritus on mestarillinen ja kaikkien mahdollisten palkintojen arvoinen!
Vastinparina Jari Virman on hieno Markku Impiönä. Virmanilla on usein sellainen ote töissään, että hän on ihan tunteiden rajamailla – onnistuuko vai mureneeko? Jälleen kerran onnistuu ja katsoja pysyy myös hänen roolihahmonsa puolella, henkilön kaikista niin sanotuista vioista huolimatta.
Ville Tiihonen tekee pienen, mutta äärimmäisen vakuuttavan ällöttävän roolityön levy-yhtiöpomona. Myös muut sivuosavalinnat ovat suorastaan herkullisia.
O: Selma Vilhunen. N: Oona Airola, Jari Virman, Maija Paunio, Tatu Sinisalo. (Suomi 2026). 117 min. TK
Kaunis rietas onnellinen