Arja Saijonmaa menetti valinnoillaan ystävänsä
Uutuusdokumentin tähti Arja Saijonmaa uskoo, että olisi jäänyt Suomeen elokuva-alalle, ellei kreikkalainen säveltäjä olisi napannut häntä matkaansa.
“Häpeäkin kuolla ennen kuin olet tehnyt jotain ihmisyyden hyväksi”, lukee taiteilija Arja Saijonmaan Tukholman-kodin seinällä, ja teksti kuvaa täydellisesti hänen omaa paloaan ihmisoikeuskysymyksiin.
Video: Arja Saijonmaa kertoo omasta elokuvastaan.
Tämä tulee esille Marko Tallin ohjaamassa dokumenttielokuvassa Laula minulle Arja, joka saa ensi-illan 14. elokuuta elokuvateattereissa.
Dokumenttielokuvan toteutus tuli täytenä yllätyksenä Arjalle. Idean hänelle myi ohjaaja.
– Pari vuotta he hilluivat ympärilläni eri paikoissa. Monta kertaa oli väärä valo, väärät vaatteet, väärä sää…
– Ajattelin, että okei, tässä tehdään harjoitelmaa ja vasta sitten tulemme oikeasti salaiselle rannalleni Kreikkaan ja kunnolla saunomaan. Silloin ohjaaja sanoikin, että valmista on, Arja kertoo Katsolle huvittuneena Helsingin-vierailullaan.
Ystäväpiiri hävisi ympäriltä
Mikkelissä kasvaneen Arjan hammaslääkäri-isä olisi halunnut esikoistyttärensä keskittyvän akateemisiin opintoihin, mutta Arjan sisällä roihusi toisenlainen liekki.
1960-luvun lopulla Kaj Chydenius etsi ihmisiä musiikkinäytelmäänsä Lapualaisooppera. Sibelius-Akatemian ja Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan opinnot aloittanut Arja teki kantavalla äänellään vaikutuksen säveltäjään ja tuli valituksi näytelmän kuoroon.
Akateemiset opinnot jäivät kolme vuosikymmentä kestäneelle tauolle, kun Arja antautui taiteilijaelämälle. Nopeasti hänestä tuli pirteä protestityttö, kuten lehdistö häntä tuolloin kutsui.
– Ylioppilasteatterissa olimme kaikki samassa veneessä, yleisvasemmistolaisia protestoijia. Halusimme luoda jotain uutta. Brechtiläistä teatteria, joka oli hyvä asia, hyvää edistyksellistä meininkiä, Arja kuvailee.
1970-luvun puolella rivit alkoivat rakoilla, kun osasta teatterilaisia tuli taistolaisia. Arja ei kokenut ideologiaa omakseen, mikä lopulta rikkoi monet hänen ihmissuhteistaan.
– Läksin pois maasta sitä varten. En vähimmässä määrinkään ollut taistolainen. Sen ajan ystäväni ovat hävinneet jonnekin, en tiedä.
Kreikkalaisen matkassa
Teatterivuosinaan säveltäjä-muusikko Toivo Kärki yritti ostaa Arjan levy-yhtiö Scandiaan.
– Hän lupasi huvilat, autot, suuria hittejä ja valtavan tulevaisuuden iskelmälaulajana Suomessa. Minä tyttö sanoin ei.
– Minulla oli kivempi ja tärkeämpi tehtävä Ylioppilasteatterissa ja jännempiä lauluja. Iskelmät eivät sytyttäneet minua, koko tarjous oli minusta tympäisevä, Arja täräyttää.
Ylioppilasteatterista hän jatkoi maailmankiertueelle kreikkalaisen säveltäjän ja vapaustaistelijan Mikis Theodorakisin kanssa.
Maanpaossa ollut kreikkalainen teki syksyllä 1970 yllätysvierailun Helsinkiin ja vaikuttui ensikuulemalta Arjan laulusta.
– Ilman Mikisiä elämäni olisi voinut lähteä ihan mihin suuntaan vaan. Tuskin olisin koskaan lähtenyt pois Suomesta sillä tavalla.
– Ateneumissa alkoi silloin elokuvakoulu. Sinne minä pääsin, joten minusta olisi varmaan tullut elokuvaohjaaja, Arja pohtii.
Mikisin maailmankiertueen solistina Arjan tukikohta vaihtui Helsingistä Pariisiin, josta he matkustivat esiintymään ympäri Eurooppaa, Etelä-Amerikkaa ja aina Australiaan asti.
Vuonna 1974 tie vei yksin Ruotsiin, missä Arja yhä asuu. Hän jatkoi Mikisin musiikin parissa, ja seuraavina vuosina kuvaan astuivat myös rauhankonsertit ja PAND eli Taiteilijat rauhan puolesta -liike.
Jos Arja olisi 2020-luvun nuori, toimisiko hän samalla vimmalla aktivistina?
– Varmasti motivaatio siihen olisi. Jos ajattelisin samalla tavalla, löytäisin tavan toimia. Mutta en tiedä, kuinka tämä aika olisi turruttanut minut.
– Tässä ajassa on liikaa tietoa, myös mahdollisuus tuhota ihminen jo nuorena, kun ei tiedä, mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta jokaisella nuorella on oikeus protestoida ja luoda oma maailmankuvansa, taiteilija toteaa.
Välttämätön yksinäisyys
Laula minulle Arja antaa taiteilijasta rohkean ja minä itse -asenteella elävän toimijan kuvan. Eikö hän tunne lainkaan yksinäisyyttä itsenäisenä maailmankansalaisena?
– Koko ajan, mutta ihminen tarvitsee yksinäisyyttä luovuuteen. Ammattinihan on sitä, että istun yksin näyttämöllä. Sieltä minä ammennan, Arja sanoo.
Liikkeessä 81-vuotiaan Arjan pitää sammumaton uteliaisuus.
– Olen erittäin utelias. Luen lehtiä hullun lailla, katson kymmentä tv-ohjelmaa ja seuraan koko maailmaa, nimenomaan ajankohtaisia asioita.
Mahtuu elämään toki hömppäilyäkin, kuten Arja itse ilmaisee.
– Katson hömppäohjelmia, olen hyvin sosiaalinen ja teen kaikkea hullua, hän naurahtaa.
Yksi perin suomalainen piirre Arjassa on vaatimattomuus. Kysyttäessä hän ei osaa nimetä itsessään tai työssään asiaa, josta olisi erityisen ylpeä.
– Se on kriittisyyttä. Olen iloinen, ja ylpeys tulee hyvästä olosta, kun tiedän, miten paljon lauluni ovat merkinneet ihmisille. Hyvä olo tulee yleisön kautta.
– Olen luonut aika monta isoa laulua Pohjoismaihin, ja niitä edelleen halutaan. Se osoittaa, että ne ovat jääneet elämään, Arja toteaa kiitollisena.
Laula minulle Arja saa ensi-illan perjantaina 14. elokuuta elokuvateattereissa.
