Anna Erikssonin sadomasokistinen elokuva tv:ssä - useita julkisuuden henkilöitä mukana
Anna Erikssonin mielestä hänen elokuvansa näyttelijäkaarti on Suomen elokuvahistorian vaikuttavin.
Teemalla näytetään 12. joulukuuta iskelmälaulajana alun perin tunnetuksi tulleen Anna Erikssonin vuonna 2018 tekemä taide-elokuva W.
Elokuvan kuvasto on varsin provosoivaa: on seksuaalista väkivaltaa, paljaita sukuelimiä ja omassa pissassaan rypevä päähenkilö, raihnainen Madame Eurooppa, jota vahvasti maskeerattu Anna esittää itse.
Madame Eurooppa on sadomasokistisessa suhteessa kiinalaisen mieskoneen kanssa. Filmin pukusuunnittelijanakin toiminut Anna on pukenut tämän vain SM-henkisiin metallivaljaisiin eli esiintyy elokuvassa lähes alastomana.
Kaiken muun hämmentävän lisäksi elokuvassa puhutaan ranskaa.
– W kertoo vallankumouksen kuolemasta, sodan perversiosta. Todellisuudesta, jossa sodasta on tullut pelkkä taustaääni. Ranskan kieli oli mielestäni ainut vaihtoehto. Madame Eurooppa ei voi puhua mitään muuta kieltä. Ranskan kieli oli myös tervetullut haaste. Harjoittelin rooliani kuukausien ajan. Kielestä tuli lopulta sopivan vieraannuttava voimavara koko näyttelijäkaartille, Anna kertoo Katsolle.
Näyttelijäkaartista puheenollen, sekin on elokuvassa varsin erikoinen. Mukana häärii taide- ja seurapiireistä tuttuja nimiä Karina Kivilahdesta Ninja Sarasaloon. Jussi Parviaisella on isohko rooli vallankumouksen aaveena.
Anna itse luonnehtii elokuvansa näyttelijäkaartia Suomen elokuvahistorian vaikuttavimmaksi.
– Minua kiinnostaa ihmisen sisäinen maailma, alitajunta. Elokuvakameran silmä on maaginen. Se tekee kohteestaan kuolemattoman. Se poimii juuri sen, minkä sen kohde haluaa piilottaa. Elokuvieni näyttelijät ovat kaikki oman tiensä kulkijoita, elämää nähneitä, vapaita sieluja.
Asfalttisoturi järkytti pientä Annaa
Annan varhaisin elokuvamuisto liittyy siihen, kun hän katsoi salaa Asfalttisoturin alle kouluikäisenä ja järkyttyi. Ehkä jotain kokemuksesta on siirtynyt W-elokuvaankin, joka on dystooppiseen miljööseen sijoittuva scifi-henkinen psykodraama. Anna kertoo sen syntyneen koronavuosien herättämistä tuntemuksista.
Anna sanoo, ettei pidä yhdenkään ohjaajan kaikista elokuvista, mutta pystyy silti luettelemaan joukon lempielokuviaan: Ingmar Bergmanin Persona, Chantal Akermanin Jeanne Dielman ja Andrej Zulawskin Possession. Nimikkeet ovat tuttuja lähinnä taide-elokuvien ystäville.
– Minua kiinnostavat vahvat naishahmot ja hysteria- tematiikka. Nykymaailma on monella tapaa sietämätön, kova ja ihmissielulle armoton paikka. Hysteria on neroutta siinä mielessä, että sen laukaisee yleensä syvä tietoisuus maailman järjettömyydestä. Hysteriassa on paljon myös hyvin kauniita, mystisiä tasoja, Anna maalailee.