Aku Louhimies ei halunnut Konflikti-sarjan herättävän liikaa pelkoa: ”Kaasuputken katkaisu meni yli”

Aku Louhimies ryhtyi suunnittelemaan Konflikti-sarjaa jo vuonna 2017. Sarjassa tuntematon vihollinen hyökkää pieneen suomalaiseen rannikkokaupunkiin juhannuksen kynnyksellä.

– Idea syntyi heti Tuntemattoman sotilaan jälkeen, kun käsikirjoitin Lapin sodasta kertovaa elokuvaa Antti Tuurin kanssa. Pohdin, että jos Suomeen hyökättäisiin tänä päivänä, niin miten se voisi tapahtua. Ukrainan ja Nato-jäsenyyden myötä aiheesta tuli vuosien varrella entistä ajankohtaisempi. Toivon silti, ettei sarja pelottaisi ketään. Kyseessä on pikemminkin mielikuvaharjoitus tilanteesta, joka tuskin ikinä oikeasti tapahtuu, Louhimies määrittelee.

Todellisuus alkoi resonoida tarinaa kuitenkin niin paljon, että Louhimies poisti käsikirjoituksesta pari liian realistista elementtiä.

– Yksi tällainen oli hyökkääjän suorittama kaasuputken katkaisu. Se tuntui sopivalta poistaa, jottei tarina kopioisi liikaa todellisuutta.

Sarjassa esiintyy myös Sara Soulién tulkitsema presidentti, joka tuo mieleen Sanna Marinin.

– Halusimme alusta saakka valita yhdeksi päähenkilöksi naispresidentin. Silloin, kun sarjaa käsikirjoitettiin, Sanna Marin ei ollut vielä edes demarien puheenjohtaja. Kun hänestä tuli pääministeri, muutimme hahmoa hieman, jottei hän muistuttaisi liikaa Marinia. Presidentin käyttämä Nato-nahkatakki on kuitenkin pieni silmänisku entiselle pääministerille.

Riittävästi kuvauspäiviä

Louhimies on tottunut johtamaan isoja tuotantoja, kuten Suomen kalleimpiin elokuviin kuuluva Tuntematon sotilas osoittaa. Tällä kertaa urakkaa helpotti tarinan sijoittuminen nykyaikaan. Myös Suomen puolustusvoimat saatiin jälleen houkuteltua yhteistyöhön.

– Nykyaikaan sijoittuvassa tarinassa ei tarvitse kiinnittää yhtä paljon huomiota yksityiskohtiin kuin epookkia tehdessä. Kuvaukset oli kuitenkin pakko ajoittaa puolustusvoimien aikataulun mukaan. Esimerkiksi hävittäjiä ei lennetty vain meitä varten, vaan meidän oli oltava paikalla kamerat valmiina, kun harjoituslentoja tehtiin.

Konflikti on budjetillaan yksi Suomen kaikkien aikojen kalleimmista tv-sarjoista. Kunnon rahoitus mahdollisti normaalia tv-tuotantoa laadukkaamman tekemisen.

– Halusin tehdä Konfliktin samoilla laatukriteereillä kuin elokuvatkin. Tämä näkyi etenkin kuvauspäivissä, joita saimme 12 jokaista jaksoa kohden. Kansainvälisesti se on normaali määrä, mutta Suomessa yhden jakson kuvaamiseen käytetään yleensä vain kuusi päivää.

Myös Louhimies on tyrmistynyt hallituksen suunnitelmista leikata kulttuurialalta ensi vuonna yli 17 miljoonaa euroa. Päätös vaarantaa monta tulevaisuuden sarja- ja elokuvahanketta.

– Jos emme puolusta kulttuuria, niin mitä jää jäljelle. Suomeen tarvitaan myös jatkossa niin isoja kuin pieniäkin sarjoja. Suomalaiset teokset myös kiinnostavat maailmalla, jos ne tehdään hyvin. Esimerkiksi Konflikti julkaistaan tammikuussa Ranskassa kanavajätti Canal+:n kautta. Sarja on myös myyty esimerkiksi Espanjaan, Portugaliin, Puolaan ja Baltian maihin. Jos meillä ei ole omaa kulttuuria, niin millä me sitten edustamme itseämme maailmalla? Aku kysyy.

Parhaat näyttelijät

Louhimies iloitsee saatuaan sarjaan niin monta hyvää näyttelijää. Kyseessä on myös odotettu paluu yhteistyöhön Peter Franzénin kanssa. Viimeksi Louhimies on ohjannut Franzénia vuoden 2003 tv-sarjassa Irtiottoja.

– Me tunnetaan Peten kanssa jo kouluajoilta. Olen ajatellut häntä paljon vuosien varrella, mutta mitään molemmille sopivaa projektia ei ole vain tullut tätä ennen vastaan.

Myös pääministeriä esittävä Pirkka-Pekka Petelius on Akulle tuttu yhteistyökumppani, joka on näytellyt Tuntemattomassa sotilaassa sekä vuoden 2013 rikosdraamassa 8-pallo.

– P-P on ollut kansanedustaja, mistä oli hyötyä roolia ajatellen. On ihan eri asia esittää pääministeriä kriisitilanteessa, jos olet ollut vieressä seuraamassa, kuinka Suomi liittyy Natoon. Sarjassa näyttelee myös ukrainalainen Alyona Osmanova, joka toi mukaan hyvin henkilökohtaisen elementin. Kerran, kun teimme etänä jälkiäänityksiä, hän oli Kiovassa ja minä Helsingissä. Yhtäkkiä taustaltta alkaa kuulua ilmahälytyksen ääni. Alyona ei lähtenyt kuitenkaan pommisuojaan, koska kännykkäsovelluksen mukaan ohjusisku ei ollut osumassa hänen kortteliinsa. Tapaus toi sodan mukaan hyvin konkreettisella tasolla, Aku muistelee.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Akun seuraava ohjausprojekti on pitkään kehitelty elokuva Lapin sodasta, joka perustuu Antti Tuurin romaaniin Rauta-antura vuodelta 2012.

– Jos kaikki menee rahoituksen kannalta hyvin, niin pääsemme kuvaamaan sitä vuoden kuluttua syksyllä. Kuvaaminen kyseiseen vuodenaikaan on välttämätöntä, koska tarina sijoittuu vuoden 1944 syksyyn ja sen räntäsateisiin.

Louhimies on myös yksi neljästä ohjaajasta, jotka ovat päässeet loppusuoralle Aalto-yliopiston elokuvaprofessuurin valintaprosessissa. Paikasta kamppailevat tällä hetkellä Aku, Juho Kuosmanen, Hanna Maylett sekä kanadalainen Sofia Bohdanowicz.

– Olen saanut niin paljon kokemusta ja osaamista, että haluaisin jakaa sitä eteenpäin. Omat lapseni eivät ole elokuva-alalla, mutta olen saanut auttaa ja neuvoa paljon alalla olevia nuoria. Professuurin yksi vaatimus on jatkaa omaa taiteellista toimintaa, mikä sopii minulle myös hyvin.

Louhimies on saavuttanut jo paljon. Samalla 56-vuotias ohjaaja kokee, että hänellä on vielä monta projektia tekemättä.

– Tämä on hyvin etuoikeutettu työ, ja suhtaudun jokaiseen päivään suurella kiitollisuudella. Mielessä pyörii koko ajan uusia ideoita ja juttuja, jotka haluaisin tehdä, jos vain aika riittää.