Aids-kauhudraama on valtava pettymys
Alpha saa ensi-iltansa elokuvateattereissa perjantaina 10. huhtikuuta 2026.
Alpha
Kauhudraama **
Ranskalainen Julia Ducournau nousi viisi vuotta sitten yhdeksi sukupolvensa lupaavimmista ohjaaja-käsikirjoittajista toisella pitkällä elokuvallaan Titane. Cannesin Kultaisen palmun voittanut kehokauhudraama oli heittämällä yksi vuoden 2021 parhaista elokuvista.
Titane lunasti odotukset, joita Ducournau herätti vuonna 2016 valmistuneella, väkevällä kannibaaliaiheisella esikoispitkällään Raw.
Ohjaajan uusin elokuva Alpha on puolestaan valtava pettymys.
Tarina sijoittuu vuoteen 1990, jolloin Ranskaa ravistelee outo, uhrinsa rujoon fyysiseen rappeumaan ajava epidemia. Le Havren satamakaupungissa sairaita hoitava naislääkäri pelästyy, kun tämän 13-vuotias tytär Alpha palaa kotibileistä tulehtunut tatuointi käsivarressaan.
Tatuoinnista valuu jatkuvasti verta, mikä saa Alphan koulutoverit kiusaamaan ja hylkimään tätä virustartunnan pelossa.
Tilannetta ei helpota, että samaan aikaan Alphan eno, heroiiniriippuvainen Amin, muuttaa asumaan perheen luokse. Alpha ei ole mielestään koskaan tavannut enoa, joka kuitenkin kertoo toimineensa kerran tämän lapsenvahtina, herättäen muiston yhteisestä traumasta.
Pitkäveteinen sekasotku
Ducournau on tehnyt elokuvan, jolla on valtavasti sanottavaa ja joka suorastaan pursuaa allegorioita ja symboliikkaa. Kokonaisuus on kuitenkin sekasotku, joka jättää kylmäksi vaikka draaman tunnenupit on käännetty kaakkoon läpi elokuvan yli kaksituntisen keston.
Alpha haluaa olla aids-kannanotto, kehokauhudraama, eri aikatasoja sekoittava kuvaus muistamisen traumasta, sekä meditaatio perheen, rakkauden ja kuoleman symbioosista. Tämä kaikki on ilmiselvää, mikä tekee elokuvan pitkäveteisyydestä entistä tuomittavampaa.
Jokainen kohtaus yrittää haastaa katsojan tavalla, joka tuntuu teennäiseltä ja epävarmalta. Aivan Ducournau olisi rynnännyt kuvaamaan Alphaa tulikuumana Titanen menestyksestä puolivalmiin käsikirjoituksen kanssa ja uskoen yksittäisten ideoiden aseistariisuvaan nerokkuuteen.
Näyttelijät tekevät parhaansa vaikka roolisuoritukset ovatkin muun draaman tavoin tukkoon ohjattuja. Varsinkin Tahar Rahim (Profeetta) laittaa itsensä näyttävästi likoon luurankomaisessa roolissa, jota varten näyttelijä tiputti painoaan yli 20 kiloa.
O: Julia Ducournau. N: Tahar Rahim, Golshifteh Farahani, Mélissa Boros. (Ranska/Belgia 2025). 128 min.
